Kotielämää

Yksi päivä kotielämää vieraiden lähdön jälkeen oli jo tarpeeksi ja sitten oli jo paettava ihmisten ilmoille. Eilen vaeltelin suurimman osan päivää Pöpöläisen kanssa Itäkeskuksessa. Eipä minulla ollut sieltä juuri mitään ostettavaa, mutta oli tuntui siltä että olisi hyvä viettää päivä poissa kotoa. Pöpö nukkui vaunuissa, kummallista kyllä, ihan koko pii-iitkän reissun ajan. Ja kotona vielä lisää. Oli kai vieläkin väsynyt koko ristiäisviikonlopun kestäneestä rumbasta ja ihmispaljoudesta.

Välillä olen ihmeissäni siitä, että miten saan aikani lapsen kanssa kulumaan. Nyt kun syötöt ovat lyhentyneet, päivään jää paljon ohjelmatonta aikaa, jolloin Pöpö on hereillä.  Mitä silloin pitäisi tehdä? Sylikissamme ei viihdy sitterissä eikä leikkikehässä juuri varttituntia kauempaa, vaan syliin pitää päästä! Itsellä tahtoo olla välillä hiukan tuskastunut olo, kun haluaisi syödä tai vaikka laittaa astiat tiskikoneeseen ilman, että toinen on aina käsikoukussa.

Ja kun siellä sylissäkään ei sitten tunnu olevan ihan kestohyvä olla. Pöpöläinen ei juurikaan itke, mutta inisee, kiemurtaa ja narisee surkeana, selvästi epämukavassa tilassa. Selällään kiukuttaa, olan yli on vähän aikaa kiva kurkkia, vatsallaan viihdytään vain pieni hetki. Ja taas vaihdetaan asentoa…On vaikeaa päätellä, ovatko epämukavuuden syynä vatsavaivat vai jokin muu, vaikkapa väsymys. Yleensä olen laittanut kaverin päiväunille vasta, kun hän osoittaa selvää väsymystä haukotellen tai lurpsautellen silmiään. Joskus kuitenkin olen vastaavassa tilassa nostanut inisevän lapsen kantoliinaan ja huomannut hänen nukahtavan sinne silmänräpäyksessä. Mutta ei aina, sillä kantoliinassa viihdytään vain todella väsyneenä. Jos sankari on vielä virkeä, sieltä tulee vain kiukkuista ähinää – johtunee siitä, että en osaa toistaiseksi tehdä kuin yhden sidonnan, joka ei juuri tarjoa näköaloja.  Täytyy opetella uusia sidontoja, jotta sankari saa katsella maailmaa.

Täytyy tunnustaa että tulen kyllä päivän mittaan katsoneeni kelloa monta kertaa ja laskeneeni, kauanko vielä kestää että Mies tulee työstä kotiin. Ja pitkittäväni  päiväunia hyssyttelemällä vaunuja vielä kerran ja kerran ja kerran ja tarjoamalla tuttia suuhun vaikka vähän tuputtamallakin. Ja sitten kun Mies tulee, olen hyvin helpottunut, että meitä on kaksi jakamassa sylittämistä, vaipattamista ja muuta hoitoa.

3 responses to this post.

  1. Posted by A:n äiti on 18/04/2007 at 12.43

    Kuulostaa tutulta. Huonoa omatuntoa on podettu monet kerrat, kun aika kaksin lapsen kanssa on tuntunut niin piiitkältä. Monetkohan kahvit tuli keitettyä vauva-aikana per päivä ihan vain sen takia, että sai hyvän syyn irtautua lapsesta kolmeksi minuutiksi.

    Minua on kaiken aikaa kalvanut epävarmuus siitä miten paljon virikkeitä/aktiivista yhdessä tekemistä ym. lapsen kanssa olisi hyvä olla, että hän varmasti kokee olevansa rakastettu, huollettu ja hoidettu. Pohtiessani tätä kerran nauvolassa, napakka terkkarimme muistutti suoraan tyyliinsä, että minä olen äiti enkä mikään viriketäti. Okei, ymmärsin viestin, mutta… 🙂

    Vastaus

  2. Posted by Ansku on 18/04/2007 at 20.20

    Luulisin, että yleensä vauvat saavat aivan liikaakin virikkeitä. Vauva väsyy helposti, ja liiat virikkeet vain stressaavat. Kun kädet alkavat kovasti viuhtoa, on lapsi jo väsynyt.

    Tuosta nukkumisesta tuli mieleen, että meidän 3 kk:n ikäinen tyttömme on välillä kamalan kärttyinen ilman mitään näkyvää syytä. Sitten tajusin, että sehän on ihan zippi, nukkumaan vaan! Ainakaan meidän pienokaisemme ei välttämättä osoita selviä väsymisen merkkejä ulkoisesti (tai oikeastaan en vain osannut tulkita niitä) eikä hän pysty nukahtamaan, ellei hänelle tarjota sopivaa nukahtamisympäristöä. Parin tunnin välein pitää meillä ottaa pikku tirsat, muuten menee huudoksi.

    Vastaus

  3. […] aloin tajuamaan että Pöpö-parka on yksinkertaisesti lopen uupunut, eikä osaa nukahtaa itse. Anskun kirjoittama kommentti vahvisti asian. Niinpä nykyään vien Pöpön vaunuihin, sänkyyn tai […]

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: