Sittenkin

Miehen vanhemmat syöksyivät katsomaan Pöpöläistä heti kotiutumistamme seuraavana viikonloppuna, vaikka olin rintatulehduksesta 39.5 asteen kuumeessa ja olo oli kaikkea muuta kuin sosiaalinen.

Oma äitini sen sijaan ei pidellyt kiirettä tulokkaaseen tutustumisessa. Olen useaan otteeseen pyydellyt häntä tulemaan kylään, mutta aina tuntui olevan jotakin estettä. Osa oli todellisiakin (flunssa, eihän me sitä täällä tosiaan haluta), mutta osa oli kyllä pelkkää jallitusta. Ei jaksa istua bussissa niin pitkään (no joo…), ei ehdi (kiireinen eläkeläinen), tuntuu vaikealta jättää kotia tyhjälleen (joooo…)

No nyt ristiäisiin oli tämänkin muorin sitten ”pakko” tulla.  Saapumispäivästä saimme neuvotella pitkään. Maanantaina soitellessamme hän arveli tulevansa torstai-iltana ja lähtevänsä heti lauantaina juhlien jälkeen iltajunalla kotiin. Kiehahdin ja ilmoitin että sitten ei tarvitse tulla ollenkaan, 500 km:n matkaa on ihan turha taivaltaa yhtä kokonaista päivää varten. Nähtävästi hän tajusi tunteeni, sillä langan toisesta päästä kuului: ”No, kyllähän se on loukkaavaa, jos kovin kiireellä käy.” Niinpä Pöpöläinen sai tavata mummunsa jo tiistai-iltana.

Ja mummu on ollut ihan sulaa vahaa Pöpöläisen tummien silmien alla. Päiväuniltakin pitää pikkuinen herättää, kun mummun sylittämisen ikävä on niin kova. Eilen jo kuulimme, kun mummu supisi Pöpöläisen korvaan: ”Pitäisiköhän minunkin muuttaa tänne etelään että saisin olla lähempänä sinua”.

6 responses to this post.

  1. Posted by Mona on 13/04/2007 at 10.22

    Upeaa. Ehkä jotkut pelkäävät etukäteen noin suuria tunteita.

    Vastaus

  2. Posted by A:n äiti on 13/04/2007 at 11.03

    Liikkistä 🙂

    Vastaus

  3. Kuulostaa ihanalta. Tai ei tietenkään se alku, mutta tuo teidän pöpöön ihastuminen.

    Vastaus

  4. Posted by syysvauva on 14/04/2007 at 5.57

    Raskausblogissa kerroit, että aloit keskiraskauden paikkeilla lauleskelemaan pöpölle orava-laulua. Nyt olisikin kiva tietää, että rauhoittuuko pöpö lauluun nyt synnyttyään (niinkun kerrotaan käyvän)?

    Itse olen nyt siinä vaiheessa että maha-asukki kuulee jo ääneni, ja ajattelin aloittaa säännölliset laulelut 🙂

    Vastaus

  5. Oravalaulua alettiin laulaa heti synnytyssalissa pesun ja pukemisen yhteydessä. Ja kyllä itku lakkasi!

    Näyttäisi siltä, että laulu ”tehoaa” parhaiten unilauluna tai keskikokoisen ja pienikokoisen hätätilanteen rauhoituslauluna. Jos itku on oikein suuri, Oravalaulu ei riitä tyynnyttelemään.

    Ja onpa se itsekin kiva, kun osaa yhdestä laulusta kaikki neljä säkeistöä!

    Vastaus

  6. Posted by syysvauva on 19/04/2007 at 9.42

    🙂 Kiva kuulla että tämäkin on nyt sitten todistettu. Jatkan siis lauluharjoituksia 🙂

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: