Kiirettä

Pöpön ristiäiset ovat ensi lauantaina, ja vaikka aioimme pitää vain pikkuruiset juhlat, tapamme mukaan asiat ovat jälleen karanneet käsistä. Olemme Miehen kanssa olleet aina kovia juhlien järjestäjiä, joten ”pienet juhlat” eivät vain meiltä luonnistu. Vitsailin, että vain juhlistamme puuttuu vain radiointi. 

Mutta siinä kun aikaisemmin ehdimme yhden ja saman päivän aikana käydä kaupungilla asioita hoitelemassa, tehdä ostokset, kokata, leipoa ja siivota ja illalla vielä juhlia, nyt jokaisen asian hoitoon tulee varata oma päivänsä, ellei parikin. Päiväuniajat menevät tarkkaan asioita toimittaessa ja iltaisinkin Miehen tullessa töistä kotiin säpinää riittää. Tunnelma tahtoo välillä hieman tiukentuakin. Jatkossa varmaan muistamme kummatkin, että emme ole enää entisiämme, vaan suorituskykymme on hidastunut huomattavasti ja toivottavasti osaamme mitoittaa urakkamme uudella tavalla…

Päänvaivaa tuottavat myös maakunnista paikalle tulevien omien sukulaisten (omat vanhemmat ja sisarukset) aikatauluttaminen: kukaan ei vielä tiedä, minä päivänä tulee ja lähtee, ja jos tietääkin, kukaan ei tule kenenkään muun kanssa, vaan jokainen tuntuu tulevan ja lähtevän eri päivänä eri juna- ja bussivuorolla. Kalenterini täyttyy saapumis- ja lähtöajoista. Ja kaikille pitäisi löytää yösija. Taidan antaa kaikille taksin numeron, jättää ulko-oven auki ja sijata lattialle siskonpedin, niin saavat sitten tulla ja mennä oman mielensä mukaan.  Kun eivät kerran ”vielä osaa sanoa”.

Nimiasiaa on sitten väännetty ja väännetty. Pöpölle oli odotusaikana pari aivan nappivalinnalta kuulostavaa nimeä, mutta niin vain sankarin synnyttyä kumpikaan niistä ei tuntunut enää oikealle. Miehellä ovat omat uudet suosikkinsa, niin myös minulla. Harmi vain että kummankaan ykkösehdokkaat eivät kelpaa toisen mielestä kutsumanimeksi. Niinpä olemme päätymässä kompromissiehdotukseen, jossa se ainoa jotenkin kummankin mielestä sopiva etunimi tulee etunimeksi ja toiseksi ja kolmanneksi nimeksi kummankin ykkösehdokkaat.

Huomenna koettelen mökkihöperyyteni rajoja menemällä kampaajalle. Olen varannut ajan potentiaalisten päiväunien kohdalle. Nähtäväksi jää, osuvatko unet ”oikealle” kohdalle (tai siis osuiko varaus oikeaan kohtaan), riittääkö niitä tarpeeksi pitkään (kaksi tuntia) ja jos ei riitä, pystynkö avaamaan maitobaarin kampaajan työskennellessä samaan aikaan…

Päiväunet tuntuvat olevan lopuillaan, ja vielä pitäisi itse ehtiä syömään. Jotenkin kummasti tämä vekara onnistuu aina unen läpi haistamaan, milloin äidillä on lautanen höyryävänä edessään… Ja sitten kuuluu ”ÄÄÄÄ!”.

2 responses to this post.

  1. Posted by Nimetön on 10/04/2007 at 20.20

    Minä olen imettänyt kampaajalla 6 viikkoista, kun oli siskon häät tulossa, hyvin sujui kaavun alla. Neiti oli autoistuimessa siinä istumassa vieressä koko ajan.

    Vastaus

  2. Posted by Piia on 11/04/2007 at 17.25

    Olen vakaasti sitä mieltä, että lapsen ristiäiset pitäisi järjestää kun lapsi on viisi vuotta vanha ja nyyttäriperiaatteella…. ;D

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: