Kannattaa

Kantoliina on ihan ykkösjuttu. 

Siellä keikkuessaan poikanen saa nauttia läheisyydestä ja olla mukana päivän tekemisissä. Näin pieni sankari tosin tapaa useimmiten nukahtaa äidin tai isän masun lämpöön, mutta mitäs tuosta. Nytkin on meneillään jo neljättä tuntia kestävät päiväunet. Ja kertaakaan ei ole herätty, vähän inahdeltu tosin.

Taidamme vauvan kanssa olla yhtä riippuvaisia toistemme läheisyydestä. Tuntuu ihan pahalle jättää se hereillä ollessa yksin köllöttelemään. Eikös sille tule kummallinen orpo olo tuossa avaralla lattialla?

No, täytyy muuten kertoa, että aluksi ujostelin käydä kantoliinan kanssa vessassa. Tuntuu jotenkin hassulle lorotella baby sylissä. Mutta eiköhän sekin ole lopulta ihan luonnollista…

Liekö toisia yhtä mainioita lastenhoidon vimpaimia, jossa yhdistyy samalla tavalla sekä lapsen että vanhemman etu? Siis sellaisia, jotka paitsi ovat lapsen tarpeiden mukaisia, myös vanhempien käytännön elämää helpottavia? Anna vinkkiä! 

2 responses to this post.

  1. Posted by A:n äiti on 27/03/2007 at 14.46

    Tuskinpa kantoliinan veroista vimpainta on olemassa!

    Jos tekisin jotain toisin lapseni vauva-aikana, ottaisin kantoliinan käyttöön per heti lapsen synnyttyä. Tajusin liinan hienouden vasta lapsen ollessa neljän kuukauden ikäinen, mutta liinasta olisi ollut paljon enemmän iloa ja hyötyä ennen sitä. Liinailu tämän lapsen kanssa jäikin satunnaisiin käyttökertoihin.

    Esimerkiksi kuukauden iässä päiväsaikaan nukkuminen oli torkkumista 10 minuutin pätkissä. Rinnalla ja sylissä oli hyvä olla tai jos mami köllötteli pienokaisen vieressä. Mutta kun minullakin oli tarpeita hoidettavana. Kantoliina olisi ollut pelastus.

    Toinen esimerkki liittyy samaan mistä kirjoitit lattialla köllöttämisestä. En vaan voinut jättää lasta itsekseen ihmettelemään esim. puuhamatolle tai sitteriin. Tuli tunne kuin olisi hylännyt hänet. Kuinkahan monta kymmentä tuntia tuli istuttua lapsen vieressä leluja esittelemässä, laulamassa ja juttelemassa. Kantoliinassa lapsi olisi ollut mukana perheemme aidossa elossa ja olossa.

    Vastaus

  2. Posted by heidi on 01/04/2007 at 22.05

    Ihanaa löytää uusi blogi. Oli pakko kommentoida tuota vessassa käymistä, odotas vaan!! Kohta on aivan normaalia käydä vessassa ovi sepposen selällään ja AINA muksu mukana kintereillä. Niin ja sitä vessan ovea ei muista sulkea edes silloin kun on vieraita =D

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: