Tässä ja Nyt

”Voi kun se on pieni! Nauttikaa nyt tästä ajasta! Ne ovat niin vähän aikaa pieniä.”

Pöpöä ihastellaan kaikkialla. Ja kaikilla tuntuu olevan tuo sama viesti: se aika, kun lapset ovat pieniä, kuluu nopeasti.

Juuri nyt minun on vaikea uskoa, että Pöpö tuosta kasvaa ylipäätänsä ollenkaan. Aika tuntuu jotenkin unenomaisella tavalla pysähtyneen. Tuntuu, kuin me eläisimme tätä aikaa aina, muuttumattomina.

Toisaalta pelkään, että nämä ainutlaatuiset päivät pääsevät vilistämään ohitseni salaa. Että jonakin päivänä vuosien päästä, kun yritän muistella tätä kevättä ja sitä, millaista oli  vauvan tuoksu, niin ainoa asia, joka mieleeni nousee, oli se huoli, jota kannoin likaisista keittiön ikkunoista ja haravoimattomasta pihasta.

Olla läsnä tässä hetkessä. Siinäpä tekemistä kerrakseen.

One response to this post.

  1. Posted by Pupu on 27/03/2007 at 7.56

    Minäkin tahtoisin omata pettämättömän catch the moment -kyvyn. Joskus sitä oikein pinnistämällä katsoo ihanan auringonlaskun jokaisen säihkeen, punertavan kaaren ja aistii täydellisen lämpötilan ja siihen kytkeytyvän tuulenvireen. Yrityksestä huolimatta seuraavana aamuna tunnelma ja tilanne on osittain poissa. Voisiko kuitenkin olla mahdollista, että edes oman vauvan tuoksua nuuhkittuaan sitä ei unohda enää koskaan?

    Kun meidän esikoinen syntyy syksyn kynnyksellä, aamut alkavat olla kirpakoita ja lehdet havista hiljalleen puista alas. Tai kenties tuleekin intiaanikesä. Sietämättömässä ja hämmästyttävässä kuumuudessa heijaamme vaunuja tuossa terassilla ja kuuntelemme lapsemme tuhinaa. Huokaus sentään…

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: