Liikkeitä

Torstaina päätin ottaa härkää sarvista ja laajentaa maailmankuvaamme pienellä bussireissulla. Bussipysäkillä töröttäessämme tunsin olevani rohkea maailmanmatkaaja matkalla kohti tuntemattomia, ihmisen vielä koskaan ennen koluamattomia mantereita. Bussin kaartaessa pysäkille arki ropisi niskaan: jaahas, täällähän on jo kahdet vaunut, eipä auta muuta kuin jäädä odottelemaan seuraavaa nysseä… 20 minuutin jälkeen pääsimme sitten seuraavaan autoon ja matka saattoi alkaa.

Alkuperäisenä ajatuksenani oli käydä mm. Hakaniemessä kauppahallissa, Sokoksen alennuspäivillä ja UFFissa ostoksilla, mutta ihan niin laajaa kiertuetta emme sitten toteuttaneetkaan. Bussimatka kesti luvattoman kauan, sillä ihmisiä tuli kyytiin joka pysäkiltä. Pöpö selvästi tunsi olonsa heiluvissa vaunuissa hiukan inhaksi ja vingahteli uniensa seasta tuskaisella äänellä. Eipä tuo ollut herkkua itsellekään seisoskella vaunujen vieressä koko pitkää bussimatkaa ja tasapainoilla kuskin kaasujalan tahdissa. Saimme sentään myötätuntoisia katseita lähipenkissä istuvalta mummolta, joka tulikin sitten poisjäädessään kyselemään, onko vaunuissa poika vai tyttö ja minkä ikäinen reissaaja on.

Loputtoman pitkältä tuntuneen ajan jälkeen olimme vihdoin Pitkänsillan tuntumassa. Olin aivan varma, että Pöpö heräisi hetkellä millä hyvänsä ja vaatisi nälkäisenä välittömiä ravitsemuspalveluita. Ajatukset Rossosta ja Mäkkäristä mahdollisina imetyspisteinä eivät tuntuneet kovin houkutteleville. Alennusmyynnit eivät enää kiinnostaneet tippaakaan ja huomasin vain odottavani peloissani vaunuista mahdollisesti kuuluvaa itkunsekaista kiljuntaa.  

Niinpä saivat Sokokset ja muut kohteet jäädä. Kävelimme reippaasti torin ympäri merituulta haistellen, kävimme salamannopeasti yhdessä kaupassa ja veimme kirjeen postiin. Se sai riittää tältä erää, ensi kerralla sitten enemmän. Hakaniemeen tutustuminen pitää aloittaa pienillä annoksilla 😉 Pöpö sai kuitenkin haistaa merituulta ja kuulla ratikan kolinaa.

Kotimatka sujui nopeasti ja kivuttomasti. Mitä lähemmäs tulimme, sitä helpottuneemmalle mieleni tuntui. Kotipysäkille päästyämme kurvasimme läheisen pikkukaupan kautta ja palkitsin itseni karkkipussilla. Kotiovella olo oli huojentunut.

Ja viidentoista minuutin päästä Pöpö sitten jo heräsikin.

Seuraavalla reissulla täytyy sitten harjoitella sitä imetystäkin…

One response to this post.

  1. Mulle on täällä siunaantunut hoidettavaksi ihanan kiltti vauva. Kun sen laittaa vaunuihin se nukahtaa, ja nukkuu melkein miten kauan tahansa kunhan saa vain olla vaunuissa… Jos vauva on kiukkupäällä niin helpointa on vain heittää se vaunuihin ja lähteä ulos, siitä on kiva kun heiluu ja täristää.

    Ja Mäkkäreitä ei kannata syrjiä, niissä on hyvät lastenhoitohuoneet!

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: