Ajankäyttöä ja ajankulua

Pahoitteluni kaikille siitä, että tämä blogi päivittyy niin epäsäännöllisen säännöllisesti. Ajatuksia olisi ja kai vähän asiaakin, mutta kun… ne hetket, jotka eivät mene Pöpön ruokkimiseen tai muihin huoltotoimenpiteisiin, ovat niin ladattuja… itsekin pitää a) syödä b) käydä suihkussa c) pitää kotona seiniä pystyssä.

Tarkoituksenani on, että tämä blogi toimisi myös muistikirjanani perheemme vauva-ajan osalta. Muistikirjan yksi ominaisuushan on, että se kulkee helposti mukana ja on saatavilla silloin, kun jokin ajatus, neronleimaus tai huolenaihe ilmentyy. Täytyy kuitenkin todeta, että tällainen vanha pöytäkoneen rousku sopii huonosti muistikirjaksi ja senpä takia nämä kirjoittamishetket jäävät aina tänne päiväunien aikana toteutettavien mielitekojen joukkoon siihen saakka, kunnes opin imettämään koneen äärellä tai bloggaamaan kännykälläni. 

—

Kävimme tänään neuvolassa, ja vekara on venynyt kaksi senttiä  ja lisännyt painoaan periaatteessa ihan toivotussa määrin. Jotakin painovajetta neuvolan täti on kuitenkin haistavinaan, sillä pyysi meidät punnitukseen myös ensi viikolla: ”Katsotaan nyt että se paino lähtee hyvin nousuun”. No, mikäs siinä. Itselläni on kyllä luottavainen olo, sillä Pöpö syö hyvin, usein, hartaasti ja pitkään ja on virkku ja muutenkin ihan tolkku, joten ei täällä nälkää kärsitä.

—

Isyysloma lähestyy loppuaan. Mies menee huomenna takaisin töihin. Olen kyllä äärettömän kiitollinen yhteiskunnalle edes tästä kolmesta viikosta, jonka se suo tuoreelle isälle jälkikasvuunsa tutustumiseen. Miehen kotona olo on ollut tarpeen myös oman fyysisen ja henkisen jaksamiseni kannalta. Ensimmäinen synnytyksen jälkeinen viikko meni kipuineen ja kuohuineen meikäläiseltä niin usvassa, että olisi kyllä vaikeaa kuvitella, miten siitä olisi selvitty ilman toisen aikuisen panosta.  Senkin jälkeen uusia ihmeellisiä tilanteita on ollut riittämiin, ja on ollut helpottavaa, kun niitä on voinut kohdata toisen aikuisen kanssa. Jännittääkin nähdä, miten osaan ja jaksan pyörittää tätä arkipäivää ja -yötä ilman toisen 24/7 -apua. Erityisesti nuo yötouhut mietittyvät: tämän kolmen viikon aikana olen saanut nauttia siitä, että mies on hoitanut öiset vaipanvaihdot ja tyynnyttämiset. Nyt tilanne kääntynee toisinpäin: jäänee minun tehtäväkseni taata, että  työssäkäyvä saa mahdollisimman paljon yöunta.

—

Vielä pieni yksityiskohta: vihkisormukset  sopivat tänään ensimmäistä kertaa sormiin kahteen kuukauteen. Vanhoja farkkujakin tekisi mieli testata, mutta kiikutin ne syksyllä varastoon enkä ole vielä ehtinyt hakea niitä takaisin…