Navan irrotusta

On vaan se uusi ihminen niin pieni! Kokemattomana vauvankäsittelijänä jännitän Pöpön nostamista ja kääntelyä etenkin pestessä ja pukiessa. Mielessäni vilistää kauhukuvia, jossa poikaraukan pää retkahtaa kohtalokkaasti, silmät pullistuvat ulospäin ja lasittuvat ja lapsesta kuuluu viimeinen pihahdus. Tai että nuttua ujuttaessani käännän kättä himpun verran väärään suuntaan, kuuluu rusahdus ja vauvaa nostaessani pieni käsi tipahtaa hihasta pois. 

Maanantaina Mies lähti hakemaan autoa huollosta. Tuli vaippojen vaihtamisen aika ja aralla mielellä tartuin välttelemääni hommaan – meillä kun ollaan tähän asti pystytty jakamaan nämä perusduunit siten, että mulla on ruokintavastuu ja Miehellä puhtaanapitovastuu. Vauvan käsittelyäni hankaloittaa myös raskauden viimeisinä viikkoina oikeaan käteeni ilmestynyt hermopinne, jonka vuoksi sormeni ovat tunnottomat ja käden käyttö hiukan hakusassa.

No, pääsimme lavuaarin ääreen ja kääntelin Pöpöä parempaan asentoon sylissäni. Hinkkasin kai lasta omaa vatsaani vasten yhden kerran liikaa, sillä lapsesta tipahti jotakin. Pöpön suusta pääsi välittömästi hirveä raastava itku. Lattialla killotti puoliksi kuivunut napa. Siinä, missä napa oli ollut, oli monta senttiä syvälle näyttävä verinen ja musta aukko. Olin saada p****halvauksen. Olen vahingossa repinyt lapseltani navan irti ennen aikojaan! Nyt sillä on reikä suolistossa! Se saa jonkun bakteeritartunnan ja kuolee suolenulostyöntymiseen! Ja koko ajan ilmassa kaikuu paniikinomainen vauvanitku.

Äiti minussa ei osaa tehdä kuin yhden asian. Kaappasin lapsen kainalooni ja juoksin sängylle tarjotakseni lapselleni sitä yhtä maailman parasta asiaa, rintaa. Ajattelin että jospa vaikka se toimisi kipulääkkeenä. No, koska sankarilla ei tässä vaiheessa ollut minkään valtakunnan housuja jalassa, olimme kohta molemmat kirkkaankeltaisessa maitokakassa.  Mutta vauvan itku laantui ja minun sydämenlyöntinikin tasaantuivat.

Tässä vaiheessa mies tuli kotiin puolen tunnin reissultaan. Itku kurkussa selitin, mitä on tapahtunut. Mies kurkistaa, miltä napa näyttää ja kertoo, että vereslihaista aluetta ei ole kuin ihan vähän.  Että ei sieltä ole suoraa avointa yhteyttä Pöpön sisälmyksiin. Että napa olisi irronnut hetkellä millä hyvänsä. Että kaikki on hyvin. Lopuksi Mies uskaltaa jo vitsailla, että pitäisikö tarkistaa Pöpön varpaat ja sormetkin, että kaikki ovat varmasti tallella, kun tuosta äidin hoidosta ei koskaan oikein tiedä.

10 responses to this post.

  1. Voi sitä äidin paniikkia, mutta onneksi ei mitään sen ihmeellisempää. =)

    Vastaus

  2. Osaan niin hyvin kuvitella itseni aivan samanlaisessa paniikissa juoksemassa ympäri kämppää. Tosin minun miekkoseni ei ehkä olisi yhtä tyyni kuin teillä.. 🙂 Noh, ehkä pitäisi antaa enemmän luottoa hänelle, on kuitenkin niin huolehtiva ja rakastava.. Mutta jotenkin kummasti jännittää synnytys enemmän miehen kantilta kuin omalta. Vaikka tarkat ohjastukset on annettu jo kuukausia sitten, että pitää pysyä minun YLÄpään tuntumassa, saattaa silti oksu-pyörrytys tulla ja käydä hassusti. Miten teillä mies selviytyi synnytyksestä? (kysellään sitä sinun selviytymistä sitten vasta sopivan ajan kuluttua :))

    Vastaus

  3. Posted by sandi on 10/03/2007 at 21.52

    hi, you have great blog I like it kisses from
    Poland 🙂

    Vastaus

  4. Posted by Hanna on 10/03/2007 at 23.15

    Meillä on joskus koira ehtinyt syödä lattialle pudonneen napatyngän =D kai te laitoitte sen purkkiin? 😉 Jotkut sitäkin harrastavat. Muisto vauva-ajoilta, kuivunut napatynkä!

    Vastaus

  5. Posted by hna on 11/03/2007 at 18.47

    Ai kauhee! Tuntui varmaan tosi …Törkeältä. Irrottaa nyt toisen NAPA! Mä olisin ollut aivan p-askana.

    Pitää itse varoa sitten ettei koira saa sitä tynkää… Yyyyy! Tai siis koirasta varmaan: Aaaaaa!

    Vastaus

  6. Voi eikä, hymyilytti tuo koko tapaus vaikka ihan kamalalta susta on varmaan tuntunut! Ja itsekin olisin varmaan ollut ihan hädissäni 🙂 Sulla on aivan ihana blogi, toivon mukaan jaksat ja ehdit päivitellä useaan! Paljon onnea teidän tuoreelle perheelle 🙂

    Vastaus

  7. Posted by mona on 12/03/2007 at 11.12

    Voiei! Mua vapisuttaa just toi vauvankäsittely. Ehkä rikon sen. Meitä ei ehkä päästetä synnäriltä puoleen vuoteen kotiin, joudutaan täystoheloina erikoistarkkailuun. Mä en ollut ajatellutkaan, että vastasyntyneen napa on ikään kuin suora yhteys suolistoon. Nyt sitten etukäteismurehdin tuotakin mahdollisuutta 🙂

    Vastaus

  8. Posted by Pupu on 12/03/2007 at 12.50

    Löysin viimein tieni tänne Äitiyspakkaukseen, näyttää hyvältä 😉 Ja vielä tuhannen paljon onnea terveestä ihanasta nyytistä (jolta on nyt siis napa ironnunna…) Kirjoitat ihanasti ja varmasti jatkan lukemista. Niin se vauva-arki joskus koittaa täälläkin, että hyvä vaan orientoitua näin teidänkin blogin avulla…

    Vastaus

  9. Huh, ei ole koiraa talossa joten napatynkä saatiin lattialta pelastettua ja ilkkuu nyt minulle vessan kaapin hyllyltä… En tiedä vielä, säilytämmekö kapistuksen vai tyydymmekö vain valokuvaamaan sen. Ois aika ällöä jos Pöpö noin 25 vuoden päästä hurmaisi opiskelijaneitoja esittelemällä omaa napatynkäänsä baari-iltojen päätteeksi!

    Vauvakirja, kovasti voimia viimeisiin päiviin ja sitten sinne itse koitokseen! Oma synnytyskokemus oli hurjempi kuin olin sittenkään osannut odottaa. Sairaalassa siitä sai onneksi jutella hoitaneiden kätilöiden kanssa ja muistot ovat jo haalenemassa. Mies klaarasi mielettömän hyvin vaikka oli kai niissä huudoissa, oksennuksissa ja muissa eritteissä sekä hämmingissä kestämistä ja varmasti paljon pelottaviakin hetkiä. Sinnikkäästi jaksoi tsempata, hieroa, kiikuttaa juomista ja olla aina aivan käden ulottuvilla. Olo oli kuulemma ”kuin tapaturma-asemalla, jossa vain toimitaan tilanteen mukaan ja ajatellaan tunteella vasta jälkeenpäin…”

    Vastaus

  10. Posted by Iina on 29/06/2008 at 21.29

    Aloinpas lukea näitä ihan vanhoja juttuja ja itselläki toi uudenvauvanarki suht tuoreena mielessä, mitä nyt se pieni sumu mikä niitä ensimmäisiä päiviä peittää…

    No kuitenkin: Nyt on ilta kun luen näitä juttuja ja voi että mie repesin tälle kohdalle:
    ”Tai että nuttua ujuttaessani käännän kättä himpun verran väärään suuntaan, kuuluu rusahdus ja vauvaa nostaessani pieni käsi tipahtaa hihasta pois. ”

    :DDDD
    Vieläki miulla on tommonen tunne vähän väliä :S Mutta jotenki niin koomista oli ajatella että se käsi vaan tippuu pois 😀 Mies istu Nean kanssa sohvalla ja mie aloin yhtäkkiä nauraa kaksinkerroin tässä tietokoneella niin jo ne molemmat säikähti että mikä tuli… Ja muutaman minuutin mie tässä nauroinkin 🙂 Joten kiitos siulle, saanpahan hyvän lopetuksen päivälle!

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: