Pesästä päivää!

Olemme nyt viettäneet vauvantuoksuista ja -tahtista pesäarkea … ööö .. kymmenen päivää. Viime ja tämän viikon päivät ovat sekoittuneet mielessäni, enkä osaa tarkkaan sanoa, mitä minäkin päivänä on tapahtunut. Itse asiassa kaikkina päivinä ei ole ollut ihan selvää, mitä viikonpäivää kulloinkin edes vietetään. Mutta väliäkö tuolla, vielä ainakaan. Meillä syödään, kun on nälkä, nukutaan, kun on väsy, ja vaihdetaan vaippoja siellä välissä. Pöpöllä kun tuntuu olevan vain kolmenlaista vaihdetta elämässään: on imu, on uni ja on huolto. Seurustelua ei vielä juurikaan ole, ja se vähä, mitä sankari jaksaa katsella ja kummastella, tapahtuu tuossa huollon ja imuvaiheen alun aikana.

Me vanhemmat yritämme sitten pestä, ruokkia ja unettaa itsemme aina niissä väleissä, joita Pöpön hoidolta jää. Väsyneitä ollaan, joo, mutta homma on vielä hallinnassa. Välillä kyllä mietin, miten tässä klaarattaisiin, jos vauvoja olisikin kaksi tai kotona olisi jo ollut yksi tai useampi hoitoa vaativa pienokainen. Hmm…

Mutta yritän tyynnytellä itseäni ajattelemalla, että päivä päivältä taitomme karttuvat, omat voimani palautuvat, Pöpön rytmit säännöllistyvät ja elämänpiirimme laajenevat. Että päiviin tulee muutakin kuin maratonimetyksiä. Että kohta päästään jo ensimmäiselle vaunukävelylle. Että kohta kutsutaan kavereita kylään pienokaista katsomaan. Että kohta maito riittää mahassa jo neljän tunnin yöunipätkiin. Että selvitään kyllä.

Niin, ja se vanha viisaus: nukkuvaa lasta ei väsy katselemaan. Vietämme pitkiä hetkiä vain tuijotellen pienokaisemme nukkuvia kasvoja. Pöpön solakka olemus, pieni nökönenä, suppusuu ja törrötukka saavat käärön näyttämään pieneltä linnunpojalta. Pientä poikasta katsellessa herää valtava suojelemisen tarve. Kyllä, täällä taitaa sykkiä se kuuluisa äidin sydän.

3 responses to this post.

  1. Posted by A:n äiti on 09/03/2007 at 18.18

    Kiva, että jaksat jakaa vauvantuoksuista arkeanne blogissa 🙂 Olen nyt jo koukussa.

    Vastaus

  2. Posted by Äskettäin toistamiseen "tätiytynyt" on 09/03/2007 at 21.00

    Musta tuli pari viikkoa sitten täti, ja mitä tuossa muutama päivä sitten kuulimme, niin poika on jo mahallaan ollessa nostellut päätään (sinänsä oudon kuuloista, että kaksiviikkoinen osaa tehdä muutakin kuin nukkua, syödä ja olla ”huoltokohteena”) ja rytmi on tasainen, sillä herää 3-4 tunnin välein syömään. Onko teillä yhtä tasainen rytmi? Koska pääsette vaunuilemaan? Veljenpoikani saa kuulemma jo piipahtaa ulkona.

    Kevät ja kesä lähestyy, joten kohta vaunujen kanssa on mukavempi varmasti mennä uloskin. 🙂 Onnea pienokaisesta ja jaksamista!

    Vastaus

  3. Juu, kyllä tääkin jo nostelee vatsaltaan kovasti päätään. Sen verran raskasta puuhaa se näyttää olevan, että kovin pitkään sitä ei kerrallaan jaksa tehdä.
    Mutta selältään osaa (vahingossa kai) jo kääntyä mötkähtää vasemmalle tai oikealle kyljelleen. Hoitopöydälle ei voi jättää hetkeksikään, sillä saattaa olla hetken päästä jo menossa johokin suuntaan. Hirmu hinku päällä välillä.

    Rytmi on kyllä hakusassa, ainakin itsellä = yritän vielä hahmottaa sitä. Yöt menevät kahdella tai kolmella tankkauksella. Aamupäivällä on pitkät unet kantoliinassa. Iltapäivä tissitellään ihan yhtämittaa. Alkuillasta taas nukutaan kantoliinaan.
    Illalla tuntuu olevan vaikeuksia päästä uneen vatsavaivojen takia. Nyt ollaan ryhdytty käyttämään Cuplatonta ja toivotaan että siitä olisi sopiva apu…

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: