Nimityksiä
syyskuu 3, 2009
Joskus muinoin, siis ainakin kolme vuotta sitten, juttelimme Miehen kanssa siitä, että emme halua luisua puhuttelemaan toisiamme “äiti-” ja “isä” -nimillä. Olisimme aina etunimiväleissä tai jopa hellittelynimiväleissä.
Vieläpä ajattelin, että “isä” olisi sentään parempi kuin “isi”, joka kuulostaa ällöttävän epämiehekkäälle.
Kuinkas sitten kävikään? Tätä nykyä huhuilemme toisiamme melkein aina Äiti! ja Isi!. Joskus harvoin etunimillä. Eipä enää koskaan lempinimillä.
Kehitys on huipentunut siihen, että jopa Pöpöläisen tätikin kutsuu minua Äidiksi.
6 Comments Add your own
Leave a Comment
Some HTML allowed:
<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <pre> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>
Trackback this post | Subscribe to the comments via RSS Feed
1.
Jana | syyskuu 3, 2009 at 11:02 ap
Harvoin kommentoin, mutta nyt on pakko, niin hersyvän reaktion tämä postauksesi aiheutti: Purskahdin nauruun! En siis sinulle/teille (enkä edes Pöpöläisen tädille vaikka suloisen hauskaa sekin on) vaan itselleni ja miehelleni. Me nimittäin kutsumme toisiamme päivittäis äiskäksi ja iskäksi – eikä meillä edes ole lapsia! =oD
Okei, meillä on kaksi kissaa, joista aina puhumme karvaisina lapsinamme. Heille tulee mussutettua viitateen itseensä äiskänä/iskänä (tuus äiskän sylkkyyn / iskä antaa ruokaa / jne). Jotenkin tämä om tarttunut myös siihen, kun puhuttelemme toisiamme. Vähän karmivaa, kun alkaa tarkemmin ajattelemaan, mutta onneksi tämä käyttäytyminen on pysynyt vielä täysin kotiseiniemme sisäpuolella. ;o) Ja onneksi on myös perinteisemmät lempi- ja hellittelynimet aktiivisessa käytössä! =oD
2.
Jana | syyskuu 3, 2009 at 11:04 ap
Niin, ja olen pohtinut sitäkin, että olen jo reilusti aikuinen mutta puhuttelen edelleen omaa isääni “isi”-nimikkeellä. En vain osaa puhua vanhemmistani etunimillä enkä edes käyttää isä-sanaa. Lapsekkaan kuuloista? Todellakin! Mutta en vain osaa muuta, joten tällä mennään… ;o)
3.
kukannuppu | syyskuu 3, 2009 at 12:24 ip
Hi-hii, hauskaa menoa eläinperheessä! Just toi sama isi-sanaan liittyvä problematiikka minuakin ällötti. Pienelle lapselle se sopii vielä suuhun, mutta että 35-vuotiaalle….
4.
Saana | syyskuu 3, 2009 at 12:46 ip
Hih! Tutulta kuulostaa!
5.
Mä | syyskuu 3, 2009 at 5:36 ip
Tällä puhuttelulla varmistatte sen, että lapsenne kutsuvat teitä aina äidiksi ja isäksi. Jos puhuttelette toisianne etunimillä, alkaa lapsikin sitä käyttää. Puhuttelen vanhempiani edelleen äidiksi ja isäksi tai tilanteesta riippuen myös mummuksi ja papaksi. Sulhaseni puhuu vanhemmistaan etunimillä ja se kuulostaa aika kamalalta, kylmältä ja etäiseltä.
6.
Nasu :o) | syyskuu 9, 2009 at 9:28 ap
Kuulostaa tutulta. Mäkin puhun vanhemmistani edelleen äiskänä ja iskänä vaikka en enää mikään lapsi olekaan. Musta se on kuitenkin kiva tapa, sillä mun äiskä ja iskä on aina mun äiskä ja iskä iästä riippumatta. Avomieheni kanssa puhutaan toisistamme kyllä vielä oikeilla nimillä tai lempinimillä, mutta ei meillä ole vielä lapsiakaan. Hauskaa on, että hänen vanhemmistaan puhumme usein meidän vanhempina, mikä on kyllä tarkemmin ajateltuna aika outoa…
Johtuu varmaan siitä, ku me asutaan Saksassa (mies siis saksalainen) ja mun koko oma perhe on Suomessa niin hänen vanhemmistaan on tullu mulle näiden kolmen vuoden aikana vähän niin kuin varavanhemmat.