Artikkelin It’s a thin line between love and hate kommentit

Tekijä: kukannuppu

kukannuppu — Thu, 09 Jul 2009 18:39:13 +0000

Johanna, niin minullekin tuli paha mieli siitä että ajattelen äidistäni näin. Mutta niin se vain on. Äidissä on omat hienot puolensa joista olen iloinen ja omat raivostuttavat puolensa, joita en pysty muuttamaan, ja joihin en näköjään pysty myöskään muuttamaan suhtautumistani välinpitämättömäksi.

Muistan jo lapsuudesta, itse asiassa se lukee jo päiväkirjoissani useaan otteeseen, miten sekä rakastan ja vihaan itselleni tärkeitä ja läheisiä ihmisiä. Samaan ihmissuhteeseen mahtuu molempia tunteita. Etkö sinä ole koskaan tuntenut niin?

Tekijä: Johanna

Johanna — Mon, 06 Jul 2009 10:39:43 +0000

Minullekin tuli pahamieli kirjoituksestasi, ja siitä kuinka puhuit äidistäsi. Hän on kuitenkin sinun äitisi ja varmasti halunnut sinulle kaikkea hyvää, kun on sinut kasvattanut. Jokaisella on tietysti omat painolastinsa ja ihmisiä ne on äiditkin. Itse voi kuitenkin aina yrittää olla se fiksumpi osapuoli, joka laittaa tarvittaessa asiaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Olette varmasti rakkaampia toisillenne kuin arvaattekaan, varsinkin jos toinen olisi yhtäkkiä poissa. Vaikka kerrot äitisi käyttäytyneen tyhmästi niin kai hän on omalta lapseltaan hiukan enemmän kunnioitusta ansainnut kuin mitä tekstisi huokuu? Hän on kuitenkin sinun äitisi. Pessyt pyllysi, ruokkinut ja valvonut kanssasi, ihan niin kuin sinäkin nyt teet Pöpöläisen kanssa.

Tekijä: Celia

Celia — Wed, 27 May 2009 09:03:32 +0000

Kovasuiset ihmiset eivät yleensä kestä omaa lääkettään. Minäkin olen tuntenut “rehellisiä” ihmisiä, jotka suorapuheisuuden nimissä laukovat ilkeyksiä lähimmäisilleen. Jos heille sitten menee sanomaan vähänkin samaan sävyyn, niin pian ilmassa on suuren draaman tuntua, pahimmillaan kolmas maailmansota. Kaikilla ei tosiaankaan ole yhtä hellää ja rakastavaa äitiä/isää/ sukulaista/ ystäviä kuin “Niilolla” tuntuu olevan.

Mielestäni oli täysin asiallista huomauttaa äidillesi pöydälle jätetystä lääkkeestä. Hän reagoi siihen sitten ilmeisesti itselleen tyypillisellä tavalla ja sivuutti vastuun omasta käytöksestään vierittämällä syyn sinulle. Todennäköisesti hän on käyttäytynyt näin koko ikänsä, joten taidat olla siinäkin oikeassa, ettei hän muuta tapojaan vaikka pyytäisitkin häntä. Ikävä vain, että se tarkoittaa sitten sitä, että joudut vahtimaan äitisi liikkeitä entistä tarkemmin. Mutta mitäpä äiti ei tekisi oman lapsensa suojelemiseksi.

P.S. Pöpöläinen on suloinen kutsumanimi.

Tekijä: ratón

ratón — Tue, 26 May 2009 15:55:18 +0000

Anteeksi pyytäminen, antaminen ja saaminen tosiaan on todella tärkeitä kokemuksia. Kuinka vaikeaa onkaan pyytää anteeksi aina välillä!

Luin tekstisi jo jonkin aikaa sitten. Jäin sitä miettimään. Todella vaikea tilanne ja myöskin minun mielestäni suhtautumisesi ei ollut liioiteltu – lääkkeillä voi olla todella pahoja vaikutuksia pikkuiseen.

Tekijä: kukannuppu

kukannuppu — Fri, 22 May 2009 10:24:37 +0000

Joo, ei meidän perheessä koskaan pyydetty mitään (eikä siis näköjään vieläkään) anteeksi. Ei tätäkään. Jos joku sattui jonkun mokan tekemään, parempi oli löytää vähintään yksi, jota syyttää siitä.

Moisesta asiasta on muuten ollut todella vaikea aikuisena oppia pois. Hyvät ihmiset, muistakaa pyytää lapsiltanne anteeksi: vain siten ne oppivat itse tekemään niin.

Tekijä: Weetuksen mama

Weetuksen mama — Thu, 21 May 2009 09:26:14 +0000

Minä kiinnitin huomiota siihen ettei äitisi tainnut pyytää anteeksi ollenkaan? Vaikka vahinko varmasti olikin, anteeksipyyntö olisi mielestäni ollut paikallaan eikä suinkaan loukkaantuminen siitä että hänelle jouduttiin asiasta huomauttamaan. Lääkkeillä voi olla lapselle aika tuhoisia vaikutuksia jos niitä jää vääriin paikkoihin lojumaan ja mielestäni oma reaktiosi ei ollut ylimitoitettu.

Tekijä: kukannuppu

kukannuppu — Tue, 19 May 2009 13:46:29 +0000

Niilo, satuit aloittamaan lukemisesi ehkä kaikkein rankimmasta kirjoituksesta, minkä olen tänne koskaan päästänyt.

Hienoa, että sinulla on äiti joka on aina ollut tukenasi. Sellaisessa äitisuhteessa ei varmaan olekaan mitään julkista pureksittavaa. Minulla ei vain ole aivan samanlainen kokemus omasta äidistäni.

Kaikkia taustoja en tule täällä koskaan tilittämään, mutta sanottakoon vain että monenlaista paskaa on niskaan tullut. Kaikki ei todellakaan juonnu tuosta yhdestä tablettiepisodista. Tarkoitukseni on kuitenkin oppia omasta äitisuhteestani sen verran, että en antaisi samaa painolastiani omalle lapselleni.

Juu, ja kyllä mietin ajatuksiani ja kirjoituksiani. Eihän näitä postauksia muuten syntyisi. Itse asiassa jokainen kirjoitus on noin 2 viikon ajatusprosessin tulos.

Niin, ja Pöpöläisen nimelle on ihan oma kehityskulkunsa, joka löytyy blogistani, jos lukisi enemmän kuin yhden postauksen.

Tekijä: niilo

niilo — Mon, 18 May 2009 19:38:17 +0000

Eksyin sattumalta blogiisi ja kirjoituksesi sai minut todella surulliseksi. Jos olisin äitisi en taatusti vierailisi luonasi, pysyisin mahdollisimman kaukana…niin ilkeästi puhuit mielestäni äidistäsi. Toivottavasti lapsesi tuo “pöpöläinen” (luoja mikä nimi…) ei ota sinusta mallia ja vanhemmiten käyttäydy laillasi…En usko että äitisi tahallaan jättää lääkkeitään levälleen minnekkään jotta “pöpöläisesi” niitä nappaisi. Ja usko pois kaikki me vanhenemme, hidastelemme ja sairastelemme. Minun ja äitini välit ovat lämpimät, soittelemme monta kertaa päivässä, vaikka äitini onkin jo vanha, väsynyt ja sairaskin. Olen etuoikeutettu että minulla kaikesta huolimatta on vielä äiti jäljellä jonka kanssa jakaa elämääni ja ajatuksiani. Äitini on myös ollut tukenani-aina, josta olen hänelle ikuisesti kiitollinen. Toivon että mietit ajatuksiasi ja kirjoituksiasi. Kaikesta huolimatta aurinkoista kesää.