Uniset kädet
huhtikuu 10, 2009
Istun keittiön pöydän ääressä tekemässä espanjan läksyjä. Pöpöläinen on yläkerrassa päiväunillä. On rauhallinen iltapäivä, vain mummolan kello tikitys puuttuu. Lopulta ylhäältä kuuluu rykäisy ja käheä pieni ääni: Äiti tuu tänne.
Nousen yläkertaan. Sieltä jo tulee vastaan pieni uninen poika ja haluaa heti syliini. Halaus tuntuu hyvälle.
Kuin unessa, jota ajattelin raskausaikanani.
“Unessa tulin kotiin, jossa noin neljävuotiaan kokoinen pieni rimppakinttuinen, pitkätukkainen tyttö juoksi syliini ja kietoi laihat pitkät käsivartensa kaulaani ja halasi lujasti. En nähnyt tytön kasvoja, mutta hänen täytyi olla oma lapseni. Lapsen halaus tuntui äärettömän hyvälle koko seuraavan päivän ajan. Oli kuin olisin saanut rohkaisun syntymistään odottavalta sukupolvelta.”
3 Comments Add your own
Leave a Comment
Some HTML allowed:
<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <pre> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>
Trackback this post | Subscribe to the comments via RSS Feed
1.
Iina | huhtikuu 19, 2009 at 6:17 am
Jännää, ettei olisi ollut jonkinlainen ennenuni?
Herkkää joka tapauksessa<3
Olisi ihana nähdä kuva siusta ja pöpöläisestä kun mie oon lukenu siun joka postauksesi ja edellistäkin blogia: Hassua kun luen teidän elämästä juttu jutun perään mutta miulla ei ole kasvoja johon tarinat yhdistäisi… Olisikohan se mitenkään mahdollista? Ymmärrän tosin senkin jos haluat kirjoittaa kasvottomana, tai et esimerkiksi halua julkistaa pöpöläisen kuvia Internetissä.
2.
Pikku Sue | huhtikuu 23, 2009 at 11:03 pm
Hei! Sinulle on haaste oheisessa osoitteessa.
Ihana uni!
3.
Kukannuppu | huhtikuu 27, 2009 at 6:45 pm
Pikku Sue, kiitos, otan kopin. Vastailen jonakin sopivana hetkenä kun on inspis kirjoittaa muttei mitään erityistä kielen päällä.
Iina, joo, olen ajatellut pitää tän blogin nimettömänä ja jopa kasvottomanakin. En oo mikään julkkis jolla ois tarvis suojella omaa elämäänsa, mutta jotenkin haluan pitää tän mahdollisimman ei-tunnistettavana. Ehkä joskus, kun kamerasta tulee ulos sopivan epämääräinen kuva, sen voisi tähän laittaa – mutta olisiko siitä sitten iloa kenellekään?
On tahoja ja ihmisiä, joille en näitä tekstejä ihan ole ajatellut luettavaksi… Saattaa tosin olla, että osa niistä on jo tänne löytänytkin. Arveluni rajottaa tätä kirjoittamistani aika lailla. Mut kun on jo joskus tunnistettu tästä blogista ihan vaan kirjoitusteni perusteella.