Kesämama

Tää leikkis äitiyslomaa.

Aamulla tekstarit kavereille: ketkä tulossa puistoon? Ja ei kun menoksi. Kolme tuntia hurahtaa kuin siivillä. Hiekkalaatikkojorinoita, liukumäkijuoruja, kahvia ja pullaa, ruokajonopäivittelyä. Ihanaa!

Sitten kotiin, Pöpöläinen päikkäreille, itselle kunnon lounas. Ja puuhailua pihalla. Leikkimökki saa tänä kesänä uuden maalin sisä- ja ulkopintaansa.

Paras kesäloma aikoihin. Pöpöläinen pitää huolen, että äidille ei pääse työasioita putkahtamaan mielen viereenkään. Sen sijaan ulkoilmaa, kavereita ja tekemistä tuntuu riittävän joka päivälle.

Vieroitusuutisia. Päätin alkuviikosta, montako imetystä ja missä kohti päivää vielä tarjoilen. Aamulla kuuden aikaan, päiväunien jälkeen, illansuussa sekä unille mentäessä. Alkuun Pöpöläinen sinnikkäästi kokeili jokaisen mielijohteen tullen, josko äiti nyt sittenkin antaisi sitä taikajuomaansa. Yritin silitellä, sylitellä, tarjoilla muuta juotavaa, syötävää, viedä ulos ihmettelemään kukkasia… mutta kiukkupotkuitkuraivarejahan siitä vain seurasi. Eilen kuitenkin havahduin, että lapsi ei ole edes yrittänyt tulla enää testaamaan äidin maitobaarin oven lukitusta virallisten aukioloaikojen ulkopuolella. Pari yötäkin on mennyt hyvin: pienet itkut sammuvat pelkällä silityksellä. Ei kai vain jo kolmen päivän päättäväisyys ole riittänyt tekemään muutosta?