Tervetuloa tahto
heinäkuu 13, 2008
Houston, we have a problem. Tai ainakin haaste.
Pöpöläinen, eilen vielä vauva. Tänään omatahtoinen taapero. Muutama viikko sitten panin ensi kertaa merkille, kuinka Pöpöläinen osasi käyttää ei-sanaa oman tahtonsa ilmaisemiseen. Ei, tänne ette saa tulla. Minä haluan leikkiä täällä yksin. Ei, en ota enää. Ei, ei ei puuroa! Ei, mene pois.
Kaikkea tätä voi yhdellä sanalla sanoa. Tuolloin olin hyvilläni siitä, että pieni poikamme on kasvanut taas pykälän verran ja osaa jo komennella meitä.
Mutta…. nyt lomani aikana Pöpöläisen oma tahto yhdistettynä alati läsnäolevaan maitobaariin on aiheuttanut räjähdysherkän tilanteen. Olen imettänyt Pöpöläistä tähän saakka osittain kai hyvityksenä siitä, että olen niin paljon poissa päivisin. Pidin imettämistä lahjana lapselle, joka ei saa äitinsä syliä joka käänteessä. Ja mikäs siinä, silloin kun imuttelu on pysynyt osana aamu- ja iltaseremonioita. Mutta nyt ne äidin ihanat roikkutissit ovat saatavilla aamulla, aamupäivällä, keskipäivällä, ennen unia, heti unien jälkeen, illansuussa, ennen unia, yöllä… Kaiken aikaa. Niitä lutkutellaan tyytyväisenä varttitunti toista, sitten varttitunti toista. Ja senkin jälkeen, jos yritän saada pienen nahkiaisen pois rinnalta ennen hänen omaa päätöstään, ollaan loukkaantuneita. Moinen syöminen tuhoaa täysin ruokarytmimme ja sitä myöten unirytmimme. Yöunet ovat taas pätkittäisiä. Onhan se äidinmaito niin ihanaa herkkua, että sitä kannattaa herätä pyytämään vaikka ei sitä saisikaan. Viime yönäkin kävimme kolme kamppailua aiheen tiimoilla. Pisin niistä kesti tunnin.
Kun pientä tahtoihmistä yrittää saada unohtamaan aivoituksiin nousseen tissikuumeen, niin siitä seuraa kohtaus: hyeenamaista HUUTOA, thainyrkkeilijämäistä POTKIMISTA, klassista LYÖMISTÄ, kaikenlaista RAIVOA, jäykäksi/lötköksi valahtamista, pään lattiaan hakkaamista. Junassa. Puistossa. Kotona. Ihmisten ilmoilla tai vain ihan kahdestaan. Ja kun kohtaus ei tahdo mennä millään ohitse, vaan jatkuu ja jatkuu, ehkä laimenee hetkeksi alkaakseen sitten taas uudelleen. Äitiä ahdistaa, ketuttaa, hävettää, tympäisee, huolestuttaa, ahdistaa, ketuttaa, hävettää, hävettää, hävettää. Ai niin, ja hävettää.
Oijoivoi joi oi.
Tämä tarkoittaa vain yhtä asiaa: tissittely on tullut loppuunsa. Nyt alkaa vieroitus. Hyvät neuvot ovat tarpeen!
Entry Filed under: ahdistusta, arkea, kysymyksiä, uutta. .
9 Comments Add your own
Leave a Comment
Some HTML allowed:
<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <pre> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>
Trackback this post | Subscribe to the comments via RSS Feed
1.
mari-johanna | heinäkuu 13, 2008 at 12:52 ip
Voi teitä. Ei kyllä kateeksi käy.. mulla ei oikein ole neuvoja edes. Kyllä kai tuo viimeistään loppuu kun menet takaisin töihin… Vieroitukseen, onko se vaan laitettava kerrasta poikki, kova kovaa vastaan.. ottaako pöpöläinen pullosta muuten?
2.
kukannuppu | heinäkuu 13, 2008 at 1:14 ip
Pullosta meillä juodaan vaan vettä. Maitoallergian takia emme ole juoneet tavallista maitoa ollenkaan. Soijakorvikkeisiin olemme totutelleet vain puuroon yhdistettynä, emme pullosta juotuna ollenkaan. Kai pitäisi.
3.
minni | heinäkuu 13, 2008 at 4:12 ip
Mä taas sanoisin omaan ja lukuisten muidenkin äitien kokemuksiin vedoten, että ei nimenomaan mitään kovaa vieroituskoulua, vaan ovelaa äidintahtisuutta… Ja asian pohtimista, asiasta keskustelemista, erilaisiin tapoihin tutustumista, että se (täysin turha) hävetys häipyy. Koska mitään häpeämistähän tilanteessa ei ole. Lapsi haluaa sitä mikä tekee hänelle hyvää ja mitä on nyt poikkeuksellisesti koko ajan saatavilla. Rinta tuo turvaa, lohtua, läheisyyttä, suo terveellistä ja samalla herkkua välipalaa ja kesällä myös maistuvaa janojuomaa. Kuka nyt ei sellaista haluaisi?
Kun et taas olekaan maitobaareinesi koko ajan saatavilla, lapsesi todennäköisesti sopeutuu siihenkin tilanteeseen ja imetyskerrat vähenevät itsestään. Niitä voi yrittää vähentää pikkuhiljaa, samoin niiden kestoja. Huomion kiinnittäminen toisaalle toimii useimmilla. Kun päivät ovat täynnä ohjelmaa, rinnalla ei ole aikaa olla.
Toivottavasti löydätte sekä äiti että lasta tyydyttävän sopuratkaisun!
4.
nande | heinäkuu 13, 2008 at 7:07 ip
Heipä taas!
Meilläkin ryöstääntyi imeminen hallinnasta jossain vaiheessa kun poika oli täyttänyt vuoden. Kokoajan olisi pitänyt saada tissiä eikä todellakaan nälkään vaan muuten vaan siinä leikkien lomassa. Ja imetyskertoja oli ainakin 2 tunnissa…
Minä vaan tiukasti päätin, ettei tissiä saa enää kuin unien jälkeen. Se näytti olevan pojalle tärkein juttu saada lupsutella silmät auki. Kaikki muut kyselyt vaan harhautin milloin milläkin. Pillijuomilla, leluilla, leipäpaloilla eli käytin ns lahjontaa
Meillä se toimi ja viikon jälkeen poika ei enää tisua kysellyt. Hyvin sopeutui siihen että imetyskerrat vähennettiin kahteen.
Tässäkin asiassa lapset ovat yksilöitä. Tärkeintä kuitenkin varmaan vaan olla mahdollisimman johdonmukainen. Jos lopetat kokonaan niin sitten lopetat kokonaan. Jos annat silloin tällöin, mieti, mitkä ne tilanteet ovat. Ja pidät niistä kiinni.
Stemppiä!!!
5.
Weetuksen mama | heinäkuu 16, 2008 at 10:51 ip
Teilläkin ollaan tahtopoikia. Sama täällä ja ikää vasta 3 kk. Ollaan varmaankin samassa tilanteessa sitten myöhemmin. Seuraan mielenkiinnolla ratkaisua asiaan..
6.
kukannuppu | heinäkuu 17, 2008 at 3:59 ip
Johdonmukaisuus… miten vaikea asia. Mutta parhaani olen nyt yrittänyt, ja tulostakin on tullut. Kts. yllä.
7.
Sissi | heinäkuu 19, 2008 at 9:03 ip
Moi!
Meidän jamppa,11½ kk, vierotti itse itsensä päivätissistä, kun tuli kipeäksi. Yöllä imetin “päivävieroituksen” jälkeen pari kolme viikkoa. Sitten tuli mitta täyteen, kun päivisin läträsin korvikkeita ja öisin imetin, joten päätimme vierottaa myös yötissistä. Olin 2 yötä poissa kotoa, ensimmäisen yön hoiti isä ja toisen mummo.
Kumpanakin yönä poika oli valvonut tunnin, muttei ollut pahemmin itkenyt tai ollut vailla mitään. Eli tisuttelu oli vain tapaa ja huvittelua. Päivällä ei edelleenkään ollut mitään vailla. Nyt, noin kuukausi imetyksen loppumisesta olemme nukkuneet ensimmäistä kertaa kokonaisen yön ilman herätyksiä! VOIMIA JA JOHDONMUKAISUUTTA!
8.
kukannuppu | heinäkuu 20, 2008 at 6:27 ip
Sissi: onneksi olkoon! Kyllä vielä meilläkin…
9. Hanat kiinni « Äitiyspakkaus | tammikuu 2, 2009 at 11:04 ip
[...] vähentäminen oli melkoisen pitkän hivuttamisen takana. Kesälomalla heinäkuussa sain hepulin, kun lapsi kävi rinnalla yhtä mittaa. Pystybaariin laitettiin aikarajoitukset, eli [...]