Parempia unia nassikoille toivoopi Saara

Meilläkin on useita omakohtaisia kokemuksia siitä, että myöhään nukahtaminen ei lisää aamu-unia, vaan lähinnä päiväunien tarvetta. Keskenjäänyt yö korjataan nukkumalla pitkät päikkärit. Se taas vaikuttaa tuhoavasti seuraavan yön uneen: sitten on liian virkku nukahtaakseen ja taas valvotaan lisää.

Pöpöläinen nukahtaa nyt illalla noin 21-21.30 ja herää aamulla 7-8 aikoihin.

Meillä kun on huomattu sellainen jännä ilmiö, että vähemmän unta päivällä on myös vähemmän unta yöllä. Friikkiä. Ja samoin vaikka luulis että myöhäistetty nukkumaanmeno aiheuttais aamu-unien pitenemistä, niin eipä tosiaan. Päinvastoin. Nii että tällä hetkellä meillä on niin, että mitä enemmän nukutaan niin sitä enemmän nukutaan. Ja samoin sänkyyn nukahdetaan ite. Joskus pitää vähän itkeskellä, joskus vaan höpötetään kunnes uni tulee. Tosin, luulen että sitte kun jossain vaiheessa jaksetaan ruveta sitä tutin imuttelua vähentämään/lopettamaan, niin voipi tulla ihan uudennäköisiä ongelmia… :/

Päiväunia alettiin myöhäistää päivä päivältä 15-30 minuuttia kerrallaan. Parhaiten päivä onnistuu kun aamulla menee puistoon, jossa on muitakin lapsia ja kiinnostavaa tekemistä. Silloin uni ei ehdi tulla silmään liian aikaisin.

Kahden tunnin unilla on pärjätty ihan hyvin, jos taas illalla siinä 17-19 välillä on pidetty huoli siitä, että kiinnostavaa tekemistä riittää. Puistoon, kylään, kauppaan: mitä tahansa paitsi ei kotona sisällä nyhjäämistä. Jos kotiin erehtyy jäämään, väsymyksestä johtuen leikit eivät luista ja tulee vain kränää lelujen kanssa. (Meillä siis ulkoillaan nykyään aika paljon, myös sateella!)

Illalla ulkoilun jälkeen maistuukin iltapuuro, ja sen jälkeen tulee iltapesu, yökkärin pukeminen ja pienen leikkihetken jälkeen sänkyyn lähtö. Pöpöläinen tuntuu jo tietävän, mitä on luvassa, sillä lähtiessämme yläkertaan hän vilkuttaa iloisesti isälleen ja sanoo: hei-hei.

Yläkerrassa
1) iltatisuttelemme ja laulan iltalaulun ja nostan Pöpöläisen omaan sänkyynsä,
2) laitan hänet pitkälleen ja nostan unilelut kainaloon ja silittelen jonkin aikaa.
3) Sitten lähden huoneesta. Kuulen, kuinka lapsi nousee seisomaan ja alkaa puuhailla omiaan: juttelee, leikkii lelujen kanssa. Olen viereisessä huoneessa ja Pöpöläinen voi nähdä minut oven raosta. Yleensä laitan pyykkejä kuivumaan, silitän vaatteita tai teen joitakin pieniä askareita. Jossakin vaiheessa Pöpöläinen alkaa kiukustumaan, mutta en mene vielä siinä vaiheessa väliin. Saatan hyräillä tai kuiskata, että “Nyt nukutaan!”.
4) Vasta kun kiukku on muuttunut hätäiseksi itkuksi, menen huoneeseen ja laitan lapsen taas makuulle sänkyynsä. Nykyään Pöpöläinen sukeltaa patjalleen heti minun tullessani huoneeseen .
5) Sitten jään taas hetkeksi silittelemään. Kun lapsi pysyy makuullaan, lähden joko taas pois viereiseen huoneeseen tai jään itse omalle sängylleni Pöpöläisen pinnasängyn viereen pötköttämään. Jos Pöpöläinen päättää nousta taas hillumaan ja tuntuu olevan vielä virtaa täynnä, pistän hänet taas makuulle sänkyynsä ja poistun huoneesta. Sitten homma jatkuu kohdasta numero 2.

Toistojen määrä alussa oli noin kaksikymmentä, nyt enää yksi tai kaksi.

Millä saitte lopulta pöpöläisen jäämään sänkyynsä itsekseen? Antakaa joku vinkki epätoivoiselle!:)