Suhinaa

Vilskettä piisaa.

Toissa viikonloppu meni oksennustaudissa (koko perhe, myös Pöpöläinen tällä kertaa…), viime perjantaina kävimme Pöpöläisen kanssa yhden yön vauvaristeilyllä Tukholmassa ja sitten tein koko viikonlopun töitä.

Tämänkin viikon joudun tekemään hommia hullun lailla, jotta saisin kursittua kokoon suuria keskenolevia projekteja. Iltaisin pitäisi kerrata espanjan verbien aikamuotoja, kun kerran kesäkurssikin pääsi jo alkamaan. Viikonlopuksi riittäisi lakkiaiskutsuja joka päivälle. Suuntaamme vain yksille juhlille, kummitytön lakkiaisiin Keski-Suomeen.

Ja kun tämän kaiken yhdistää huonosti nukuttuihin öihin, toista viikkoa kylässä oleviin isovanhempiin ja kevään aiheuttamaan yleiseen levottomuuteen joka ruumiinjäsenessä, niin …ylikierroksillahan tässä mennään.

Olimme eilen työporukalla virkistäytymispäivässä. Kuulimme myös luentoa hyvän mielen rakennuspuista ja kovasti sosiaalipsykologi painotti, että kaiken a ja o on, että immeisellä olisi työnsä lisäksi riittävästi virkistäytymismahdollisuuksia muussa elämässään, esim. ihmissuhteita, liikuntaa ja riittävää yöunta.

Meikäläisen tapauksessa olisi kyllä ollut parempi korostaa jotakin hiljentymis- tai rauhoittumiskeinoa. Silloin kun menoja on joka viikonlopulle ja joka illalle, yhdestäkään ei virkisty. Mistään en ehdi tässä äläkässä nauttimaan, vaan koko ajan on jännitän, että mikä mahtaa olla unohtumassa, mitä pitäisi muistaa ja mihin pitäisi ehtiä ja suren sitä, mikä on pakko jättää väliin.

Kunhan tästä viikosta ja ensi viikonlopusta päästään, lupaan olla menemättä pariin iltaan minnekään paitsi hiekkalaatikolle ja leikkimökkiin. Uskomatonta, Pöpöläinen osaa jo keittää leikkikahvit ja tarjota sitä pikkuisesta posliinikupista äidilleen!