Artikkelin Matkalle mieli kommentit http://aitiyspakkaus.wordpress.com/2008/04/24/matkalle-mieli/ Pienen pojan äiti etsii, pohtii ja löytää äityttään. Kaikki naiset eivät ole syntyneet äideiksi. Osa meistä joutuu opettelemaan duunin alkeista lähtien. Sun, 29 Nov 2009 19:44:13 +0000 http://wordpress.com/ hourly 1 Tekijä: kukannuppu http://aitiyspakkaus.wordpress.com/2008/04/24/matkalle-mieli/#comment-774 kukannuppu Tue, 29 Apr 2008 11:12:04 +0000 http://aitiyspakkaus.wordpress.com/?p=155#comment-774 Yrjötauti vältetty, toistaiseksi! Otan kuitenkin varuiksi Osmosalit matkalle mukaan. Kiitos tsemppauksista molemmille! Yrjötauti vältetty, toistaiseksi! Otan kuitenkin varuiksi Osmosalit matkalle mukaan.
Kiitos tsemppauksista molemmille!

]]> Tekijä: A:n äiti http://aitiyspakkaus.wordpress.com/2008/04/24/matkalle-mieli/#comment-773 A:n äiti Mon, 28 Apr 2008 15:14:34 +0000 http://aitiyspakkaus.wordpress.com/?p=155#comment-773 Mikä on pahinta mitä matkalla voi tapahtua, mitä kotona neljän seinän sisällä ei voisi tapahtua? Lähtekää avoimin mielin matkalle, niin hyvin kaikki sujuu. Hyvää matkaa! Mikä on pahinta mitä matkalla voi tapahtua, mitä kotona neljän seinän sisällä ei voisi tapahtua? Lähtekää avoimin mielin matkalle, niin hyvin kaikki sujuu. Hyvää matkaa!

]]> Tekijä: Suojakänni http://aitiyspakkaus.wordpress.com/2008/04/24/matkalle-mieli/#comment-772 Suojakänni Thu, 24 Apr 2008 08:30:56 +0000 http://aitiyspakkaus.wordpress.com/?p=155#comment-772 Äh, unohdin paasaukseltani toivottaa: tsemppiä yrjötaudin pakoiluun, ja hyvää matkaa! Äh, unohdin paasaukseltani toivottaa: tsemppiä yrjötaudin pakoiluun, ja hyvää matkaa!

]]> Tekijä: Suojakänni http://aitiyspakkaus.wordpress.com/2008/04/24/matkalle-mieli/#comment-771 Suojakänni Thu, 24 Apr 2008 07:42:48 +0000 http://aitiyspakkaus.wordpress.com/?p=155#comment-771 Muista että äitiharjoittelijan juttu käsittelee (käsittääkseni) hieman vanhempia pilttejä. Aktiivisten taaperoiden ja leikki-ikäisten kanssa on meno omanlaistaan - varsinkin kun lapsia on enemmän kuin yksi. Minulla ei tokikaan ole kokemusta vähän päälle vuotisen kanssa reissaamisesta koska lapseni on vasta kymmenkuinen, mutta matkassa on oltu kolmesti ja kesäkuussa lähdetään taas. Jos pöpö on lahjakas vaunuissa/pienessä metelissä nukkuja, voi ravintolassa syönti onnistua ihan hyvin, kunhan löytää syömäpaikan jonne vaunujen kanssa on helppo mennä. Jos pöpö viihtyy kieseissään maisemia katsellen, en myöskään keksi mitään syytä, miksei keskiaikaisten kaupunkien läpikävely olisi mahdollista. Kolmivuotiaan kanssa tilanne onkin sitten aivan toinen... Jos johonkin pitää varautua niin siihen, että vauvan/lapsen huoltotoimia pitää hoitaa mitä alkeellisimmissa paikoissa ja että toivotunkaltaisia ruokia/juomia/korvikkeita/tarvikkeita voi olla vaikea löytää, jos ei ole tutustunut maan tarjontaan etukäteen. Vauvaperheiden tavoista vielä: tiedän, että monilapsisissa talouksissa rutiinien tärkeys nousee oitis potenssiin. Meidän kaoottisessa, yhden lapse perheyhteisössämme vauva on saanut tottua arvaamattomuuteen, ja tyyppi on hyvin joustava tapaus sen ansiosta - kunhan perustarpeet (seura, ruoka, uni ja vaippa) tyydytetään, on lapsi tyytyväinen ihan missä tahansa. Jotenkin minusta tuntuu siltä, että nykyjään on orjallisten rutiinien korostaminen mennyt hiukan liiallisuuksiin. Meillä ainoa kiinteä rutiinisarja liittyy nukkumaanmenoon, ja sen (puuro/pesu/valot/yöpy/laulu/zetaa) voi suorittaa aivan hyvin muuallakin kuin kotona. Elämämme ei ole mitenkään sekaisin ja lapsi on (toistaiseksi) iloinen ja tasapainoinen yksilö. Tiedostan kuitenkin myös sen, että jos perhe kasvaa, ei kakkosen/kolmosen/kuutosen kanssa voi enää elää samalla tavoin pellossa. Kaikki piltit ovat toki yksilöitä, ja vanhempien pitää lastensa asiantuntijoina toimia harkintansa mukaan, jälkikasvun tarpeita kunnoittaen, sovittaen toimet omiin jaksamisiinsa ja toiveisiinsa. Muista että äitiharjoittelijan juttu käsittelee (käsittääkseni) hieman vanhempia pilttejä. Aktiivisten taaperoiden ja leikki-ikäisten kanssa on meno omanlaistaan – varsinkin kun lapsia on enemmän kuin yksi. Minulla ei tokikaan ole kokemusta vähän päälle vuotisen kanssa reissaamisesta koska lapseni on vasta kymmenkuinen, mutta matkassa on oltu kolmesti ja kesäkuussa lähdetään taas.

Jos pöpö on lahjakas vaunuissa/pienessä metelissä nukkuja, voi ravintolassa syönti onnistua ihan hyvin, kunhan löytää syömäpaikan jonne vaunujen kanssa on helppo mennä. Jos pöpö viihtyy kieseissään maisemia katsellen, en myöskään keksi mitään syytä, miksei keskiaikaisten kaupunkien läpikävely olisi mahdollista. Kolmivuotiaan kanssa tilanne onkin sitten aivan toinen…

Jos johonkin pitää varautua niin siihen, että vauvan/lapsen huoltotoimia pitää hoitaa mitä alkeellisimmissa paikoissa ja että toivotunkaltaisia ruokia/juomia/korvikkeita/tarvikkeita voi olla vaikea löytää, jos ei ole tutustunut maan tarjontaan etukäteen.

Vauvaperheiden tavoista vielä: tiedän, että monilapsisissa talouksissa rutiinien tärkeys nousee oitis potenssiin. Meidän kaoottisessa, yhden lapse perheyhteisössämme vauva on saanut tottua arvaamattomuuteen, ja tyyppi on hyvin joustava tapaus sen ansiosta – kunhan perustarpeet (seura, ruoka, uni ja vaippa) tyydytetään, on lapsi tyytyväinen ihan missä tahansa.

Jotenkin minusta tuntuu siltä, että nykyjään on orjallisten rutiinien korostaminen mennyt hiukan liiallisuuksiin. Meillä ainoa kiinteä rutiinisarja liittyy nukkumaanmenoon, ja sen (puuro/pesu/valot/yöpy/laulu/zetaa) voi suorittaa aivan hyvin muuallakin kuin kotona. Elämämme ei ole mitenkään sekaisin ja lapsi on (toistaiseksi) iloinen ja tasapainoinen yksilö. Tiedostan kuitenkin myös sen, että jos perhe kasvaa, ei kakkosen/kolmosen/kuutosen kanssa voi enää elää samalla tavoin pellossa.

Kaikki piltit ovat toki yksilöitä, ja vanhempien pitää lastensa asiantuntijoina toimia harkintansa mukaan, jälkikasvun tarpeita kunnoittaen, sovittaen toimet omiin jaksamisiinsa ja toiveisiinsa.

]]>