Kertomusta II
helmikuu 28, 2008
No niin. Selitystä kehiin.
Synnytys…. sitähän tuli odotusaikana kovasti mietittyä, vatvottua, pelättyä, suunniteltua, ja lopulta jopa toivottua. Pöpöläisen syntymän jälkeen jokunen lukija kyseli, miten kaikki itse asiassa oikein menikään. Muutama blogitoverikin näytti kirjoittavan omien synnytyksiensä kulusta ja tapahtumaan liittyneistä fiiliksistään. Itse en saanut ajatuksiani sellaiseen järjestykseen että niistä olisi tullut mitään järjellistä tekstiä. Niinpä päätin, että palaisin asiaan vasta Pöpön yksivuotispäivänä.
Eilen sitten kaivoin Kätilöopiston paperit esille ja kirjoitin pitkähkön referaatin synnytyskertomuksesta joillakin omilla ajatuksilla höystettynä. Aamulla luin kertomukseni netistä uudelleen ja tajusin, miten raa’alta ja pelottavalta sen täytyy tilanteesta ulkopuoliselle kuulostaa. Tiedättehän: sen, mitä ei ymmärrä, tiedä tai näe, täyttää omalla mielikuvituksellaan. Missään nimessä en olisi halunnut pelästyttää ketään tai aiheuttaa lisää paineita niille, jotka jo nyt suhtautuvat mahdolliseen tulevaan synnytykseensä jännityksellä.
Joten päätin sensuroida kirjoitukseni ja sen myötä katosi myös yksi kommenttikin, (Sorry, Outi!). Palaan synnytysasioihin vielä, mutta teen sen nyt omin sanoin ja yritän kertoa kokemuksestani kokonaisvaltaisemmin, pelkkiä lääketieteellisiä faktoja kertoen uuden ihmisen syntymän herkät ja kauniit vivahteet jäivät lähes huomaamatta. Pysykää linjoilla.
Entry Filed under: iloa, isyyttä, juhlaa, jännitystä, kauhua, pelkoja, uutta. .
5 Comments Add your own
Leave a Comment
Some HTML allowed:
<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <pre> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>
Trackback this post | Subscribe to the comments via RSS Feed
1.
mari-johanna | helmikuu 28, 2008 at 6:31 ip
No johan sattui, että kävin täällä eilen illalla ja sain siis lukea nyt jo sensuroidun synnytyskertomuksen! Päivittelinkin että kyllä sulla oli siitä päätellen aika kamalaa ollut (mutten kerennyt eilen kommentoimaan). Onneksi olen jo itse käynyt saman läpi – helpompana tosin, en edes oksentanut
– niin en pelästynyt eikä tullut paniikkia.
Paljon onnea pöpöläiselle!
2.
Meri | helmikuu 28, 2008 at 8:17 ip
EI! Haluaisin tietää kaiken, nekin pahimmat lääketieteelliset kohdat!! En ole koskaan sellaista päässyt lukemaan…Pliis, laita vaan se uudestaan luettavaksi?!
T. Säännöllinen lukija, mielenkiinnolla joka päivä blogillasi käyvä, ei synnyttänyt -80.
3.
hna | helmikuu 28, 2008 at 9:03 ip
Onnea Pöpöläiselle!! Yks vee! Jeee jeee!
Ja nyt mua jäi kauheesti kiinnostamaan, että: MITÄMITÄMITÄ!?!
4.
elanor | helmikuu 28, 2008 at 9:22 ip
Määkään en nähny sitä kirjoitusta. Höh.
5.
Outi | helmikuu 29, 2008 at 12:05 ap
Minä olin se, joka alkuperäistä merkintää ehti kommentoida. Se oli kyllä tällaisesta vielä toistaiseksi lapsettomasta kyllä ihan rehellisesti sanottuna pelottavaa luettavaa, tosin en minä siitä mitään pahoja traumoja saanut – eikä toivottavasti kukaan muukaan
Ja tuosta vähän muokatusta versiosta saa jotenkin paljon rauhoittavamman kuvan koko tilanteesta. 
Ei hirvitä enää yhtä kovasti 
Onnea Pöpöläiselle!