Karhunpoika sairastaa

… kuten hänen äitinsäkin. Meillä molemmilla on mojova flunssa vuotavine nenineen ja rohisevine yskänpuuskineen. Pöpöläinen sai taudin ensin, ehkä laskiaismäessä kylmettymisen seurauksena, ja minä seurasin perässä perjantaina. Nyt niiskututtaa, kolottaa, kiukuttaa vähän väliä. Kumpaakin. Lääkkeinä särkylääkettä – Pöpöläiselle bebaan ja minulle suukkuun, pitkiä päiväunia kylkikyljessä ja herkkuruokia. Pöpöläiselle se merkitsee paistettuja broilerinsuikaleita ja minulle rieskavoileipiä.

Kuuntelin äsken Pöpöläisen keuhkoröhinäpöhinää korva selässä -menetelmällä ja mietin, mistä tietää milloin pitäisi mennä lääkäriin. Kuumetta ei ole, lämpöä vain, mutta pikkuruikkuisen hengitysäänet ovat kovin rohisevia. Täytyy katsoa, miten yö sujuu ja tehdä johtopäätöksiä aamulla. 

Harmi vain, että monta kivaa juttua on jo jäänyt ja uhkaa jäädä flunssan jalkoihin: vauvauinti, kummipojan synttärit, toisen kummipojan vierailu. No, ei auta. Kun tauti tulee, se on vain sairastettava nöyrästi pois. Annoin itsellenikin luvan jäädä huomenna kotiin keräämään voimia. Kyllä ne työt siellä jaksavat yhden päivän odottaa…