Haisukäsiä

Olen aina ollut herkkä kaikille epämiellyttäville hajuille ja yökkäilen kaupan juustotiskeillä, virtsalle tuoksuvissa hisseissä ja hikisten ihmisten lähellä. Uuh, vaikka kuinka pidättäisin hengitystäni ja yrittäisin tsempata, vatsan sisälmykset tekevät u-käännöksen ja pyrkivät yläkautta ulos.

Aiemmin seurasin ihmetellen, miten coolisti äidit pystyvät vaihtamaan ne karrrrseimmankin hajuiset kakkavaipat lapsiltaan. Itse kun olin kuin suoraan jostakin kotivideosta, jossa hengityssuojuksiin pukeutunut isä oksentaa ja lopulta pyörtyy laspsensa vaippoja vaihtaessaan. Nyt olen kuitenkin yllättynyt siitä, miten vähän oman lapsen kakka oikeastaan ällöttää hajultaan. Onhan se toki voimakasaromista, mutta ei nyt sentään niin pahan hajuista kuin mitä muilta tuntuu tulevan. Mistähän tämä johtuu? Siitäkö, ettei se omakaan tuotos itsestä yleensä pahalle haise – ja siitä, että lapsella on samat suolistobakteerit kuin minulla?

Mutta on kuitenkin sellaistakin kakanhajua, jota en haluaisi koko päivää ympärilläni haistaa. Siis miten saisin omat käteni hajuttomiksi? Pöpöläinen kun tapaa tehdä oikeita liisterikakkoja, joita saa sitten pyyhkimisen jälkeen vielä hyvän tovin vesihanan alla liotella ja käsin rapsutella pyllynposkista pois. Pari kertaa olen jopa harjannut takapuolta, jotta saisin ne laastinomaisesti nahkaan tarttuneet laatat irtoamaan. Kun takapuoli hohtaa punaista puhtauttaan, lapsi on ehkä hajuton… mutta äiti ei. Vaikka kuinka pesisin käsiäni mitä tehokkaimmilla käsisaippuoilla, kakan haju leijuu ympärilläni.  Onko a) laitettava keltaiset taloushanskat käteen b)  pestävä kädet tolulla  c) muuta, mitä?