Haukotusta

Johan tässä pari viikkoa nukuttiinkin vähän paremmin….

Muutama yö sitten Pöpöläinen alkoi taas heräilemään, yö yöltä aiemmin ja vaativammin. Ja me lankesimme syöttämään – ajatuksena oli, että jos se nyt (kello puoli neljä, kello kolme, kello puoli kolme) söisi, niin ehkä se sitten nukkuisi aamuun asti.

No, eiväthän lasten ajatukset ole vanhempien ajatuksia… Yö yöltä meno on vain pahentunut ja viime yö oli kaiken huippu. Kaveri heräsi puoli yksi hurrrrjasti itkien eikä rauhoittunut vieressä, sylissä, eikä seisaaltaan … ei ennen kuin valot oli laitettu päälle. Ja uusi uni ei tullut tietenkään silmään ennen kuin tissillä. Sen jälkeen lapsi nukkui pisimmillään puolentoista tunnin pätkiä ja sama raivoisa itku toistui joka pätkän loputtua uudelleen ja uudelleen. Ja vaikka vaihdoimme vaippaa, laitoimme suppoa ja puuduttavia korvatippoja, niin kunnon unesta ei saatu koko yönä enää kiinni.

Mutta yhtä ei vaan yövalvomiset tunnu väsyttävän. Aamuseitsemältä Pöpöläinen aloitti aamukujertelunsa, joten ei muuta kuin Up Shine and Rise, päivä on alkanut. Huoh.

Mies soitti terveysasemalle ja menee näyttämään, josko lapsosen korvissa oisi jotakin vaivaa. Siellähän me olemme rampanneet noin kerran kolmessa viikossa, eikä koskaan ole ollut mitään kutinaa kummempaa. Ei varmaan tänäänkään, mutta…. parempi ottaa siitä selvää kuin arvailla sitä jälleen ensi yönä.