Kosteata menoa

Muisteloa viime keväältä

Joinakin päivinä oleskelemme vain kotosalla, syömme, nukumme, lauleskelemme, leikimme ja taas nukumme.

Toisina päivinä huristelemme kyläpaikoissa. Niin kuin eilen. Pöpö nukahti päiväunilleen yhdentoista aikaan ja vaunuilin tyytyväisenä nukkuvan lapseni kanssa naapurilähiöön tapaamaan vanhaa työkaveriani.

Pöpö nukkui kyläpaikkaan saavuttaessa, ja kun höpöliini äiti ei viitsinyt vaihtaa lapsensa vaippoja heti päiväunien jälkeen, niin vekara ehti jo nukahtaa uusille päiväunille vanhoihin märkiin vaippohinsa. Koska tarkoituksenani oli jatkaa matkaamme naapurimme kanssa ostosreissulle, en uskaltanut kajota uneliaan Pöpöliinin vaippaosastoon, ettei sankari vain herää – automatka olisi mukavampi unessa. No, autoilevat naapurukset tekivät useampia vääriä reittivalintoja, ja pääsivät kohteeseensa vasta noin kahden tunnin päästä viiden aikoihin. Vaippa oli tässä vaiheessa tietysti jo litimärkä ja painoi noin puolet Pöpön elopainosta. Potkupukukin inhan kostea. Eipä siinä muutakuin uutta vaippaa kehiin. Vaihtovaatteita ei ollut mukana, joten samoilla kostean haisevilla potkareilla jatkettiin.

Hiukan tuli sellainen olo, että äiteen sosiaalinen elämä ajoi lapsen tarpeiden yli …
Mutta kun ei se edes itkenyt!

 –

Tämä muistiinpano oli kirjoitettu toukokuussa. Jostakin syystä se oli jäänyt tuolloin julkaisematta. 

Kaiholla ajattelen, miten pieni ja lutuinen Pöpö oli tuohon aikaan. Nyt se on jo niin iso ja toisella tavalla lutuinen. Äiteen oma kulta…