Kuteita

Vauvanvaateviidakko vaikutti ensi alkuun yllättävän monimutkaiselle. En löytänyt edes nimiä kaikille erilaisille vaatekappaleille. Pyörittelin mm. erilaisia haalariversioita käsissäni ja mietin,  miten näitä oikein pidetään ja mikä näitä oikein erottaa toisistaan. Näissä yksissä ei ole sukkia, mutta on hihat, tuossa taas ei ole hihoja mutta on sukat…

Suurin osa Pöpöläisen vaatekaapin sisällöstä on joko saatua tai lainattua, joten olen joutunut/saanut ostaa vain muutaman vaatekappaleen. Useimpia vaatteita ei ole todellakaan ehtinyt käyttää kuin muutaman kerran, ennen kuin ne ovat jääneet pieniksi. Sen verran nopsaan Pöpöläinen on kasvanut (nyt kuuden kuukauden iässä massaa on yhdeksän kiloa ja 67 senttiä). Alkuun oli vaikea luopua pieniksi jäävistä vaatteista ja niitä tulikin pidettyä turhan pitkään. Valokuvista näkee, että eräskin suosikkipotkari on pitänyt kerta toisensa jälkeen pukea päälle, vaikka lapsi näyttää siinä liian pieneen kuoreen ahdetulta nakilta. Liiallisesta kiintymyksestä seurasi myös, että  kaapeissa odottavat seuraavan koon vaatteet olivat nekin jäädä pieniksi, ennen kuin niitä oli käytetty vielä kertaakaan.

Vaikka lasta pukiessaan saisi toteuttaa oman lapsuutensa suosikkinukkeleikkejään, luonnollinen käytännönläheisyyteni (lue = laiskuuteni) pääsee tässäkin voiton puolelle. Mukavimpia vaatteita näyttävät olevan mahdollisimman perinteiset potkupuvut, siis sellaiset, jossa on hihat ja sukat ja piiiitkä vetoketju. Sellainen on nopea ja helppo pukea päälle, mikä taas säästää monilta itkuilta. Jalatkin pysyvät lämpiminä, eikä tarvitse metsästellä helposti irtoavia sukkia. Toisena suosikkina ovat sitten body ja puolipotkari -yhdistelmät.  Kovin miehekkäiltä ja hienoiltahan nämä eivät näytä, joten kodin ulkopuolelle lähdettäessä vaihdankin puolipotkarit sitten farkkuihin tai joihinkin muihin housuihin.

Mutta sitten on liuta vaatteita, joita en tajua ollenkaan:

*sellaiset potkupuvut, joissa on hillittömät painonappirivistöt selässä tai mahassa… eikös ne ole makoilevan lapsen hipiälle hiukan epämukavia?
* piukantiukat bodyt. Sveitsiläisen ystävän lähettämät 74-senttiset vaatteet olivat pienempiä kuin Marimekon 60-senttiset…
* bodyt tai puserot, joissa on napittomat pääntiet – meidän vekara kun inhoaa yli kaiken sitä, että hänen päätään pusketaan väkisin jostakin lävitse
* tiukkapeppuiset housut, jonne ei lapsen muhkurapeppu sovi, ei sitten kertakäyttö- eikä varsinkaan kestovaipoissa….
* lantiomalliset vauvanhousut!!!! Ostin kerran kirpparilta tosi söpöt 70-luvun tyyliset mutta viime vuosina valmistetut samettihousut  (68-senttiset, joten ihan vauvalle tarkoitetut). Niitä lapselle kiskoessani jäin ihmettelemään, miten ne eivät sitten millään peitä koko peppua. Jonkin aikaa katseltuani tajusin, että ne ovat matalalantioiset. Mitä ihmeen järkeä sellaisissa on? Kuka niitä pystyy käyttämään? Onko jossakin myynnissä matalalantioisia vaippoja näiden housujen kanssa käytettäväksi?
* t-paidat ja yleensäkin puserot: ne eivät sitten sovi tällaiselle kanneltavalle ja nostettavalle vauvalle ollenkaan. Nehän nousevat kaulaan ja paljastavat koko massun. Ei mitään järkeä. Kaikki lojuvat käyttämättä laatikossa.

Kaikenkaikkiaan olen huomannut, että monet etukäteen ihaniksi luulemani vaatteet ovat osaoittautuneet epäkäytännöllisiksi tai lähes mahdottomiksi, ja monet tosi tylsät ja tavalliset vaatteet ovat sen sijaan osoittautuneet hyvinkin näppäriksi ja mukaviksi. Ja että lähes kaikki ennnen Pöpön syntymää itse ostamani vaatteet ovat osoittautuneet niiksi epäkäytännöllisiksi. Onneksi en tehnyt kuin muutamia ennakkohankintoja, sillä ne rahat olisivat menneet hukkaan. Vasta arki on näyttänyt, mitä haluan lapselleni pukea.