Toimenpiteitä
heinäkuu 7, 2007
Vuodattelin nelikuukautisneuvolassa Pöpön murrosikää: malttamattomuutta, ärtyneisyyttä, uniongelmia. Tulos: se on se ikä: kaikki kiinnostaa mutta koska liikkeelle ei vielä pääse niin siitähän tulee sitten hermo.
Uniongelmiin neuvolan täti yritti ehdotella vanhan kunnon Antaa huutaa vaan -unikoulun pehmeämpää Isä käy lohduttamassa -versiota. Neuvoista ei-niin-vakuuttuneena kävelin suoraan kirjakauppaan hakemaan jo aikaisemmin selailemani E. Pantleyn Pehmeä matka höyhensaarille -kirjan. Yritämme parantaa sekä päivä- että yöunia sen tarjoamilla hienovaraisemmilla keinoilla. Päiväunissa selkeää muutosta on jo havaittavissa: jo muutaman päivän unitohtoroinnin jälkeen Pöpö nukahtaa vaunuihin päiväunille (!) vain kymmenen minuutin (!) paikoillaan (!) vatkauksen jälkeen. Tosin kaveri on edelleen herkkä heräämään ensimmäisen unisyklin loppupuolella eli noin kolmen vartin unen jälkeen. Havahtumisen jälkeen jonkun onkin tuuditeltava sirkkusilmä uudelleen uneen. Tarkoitus on, että tuudittelun turvin Pöpö oppisi jatkamaan uniaan vaunuissa ja osaisi jonakin päivänä nukkua siellä myös itsekseen unisyklinsä vaihtumisen yli.
Yöunissa toiveena on paitsi pidentää yöunta (nyt 23-9), ja vähentää heräämisiä ja/tai pidentää niiden välejä. Parina iltana olen mennyt Pöpöläisen kanssa noin tuntia aikaisemmin iltasyönnille, mutta tuloksena on ollut vain kiemurtelua tuonne vanhaan nukahtamisaikaan saakka. Yöllä herätään nyt kolmisen nelisen kertaa: ensin kahdelta, neljän jälkeen, puoli seitsemän aikaan ja kahdeksalta. Siedettävää. Kunpa välit vielä hiukan pitenisivät.
Kyl tää tästä.
4 Comments Add your own
Leave a Comment
Some HTML allowed:
<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <pre> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>
Trackback this post | Subscribe to the comments via RSS Feed
1.
hna | heinäkuu 7, 2007 at 7:13 ip
Kyl se siitä ja sitten jotain uutta, tilalle. ;P
2.
tiitu | heinäkuu 9, 2007 at 2:30 ip
Toivottavasti uni tulee ja pitenee, mutta jos ei niin käy, älä syytä itseäsi. Oma, nyt 3v esikoinen, nukkui sekä päiväunet pätkissä (jos nukkui, yleensä 20min unta ja 20 min heijausta) ja yöunet myös hyvin vaihdellen. Oli jaksoja jolloin heräsi 10-20krt/yö. Eikä nukkunut läpiyön lain, ennenkuin yhtäkkiä 1,5v alkoi nukkua kuin enkeli ja siitä asti onkin nukkunut sekä yöllä että päivällä. Tosin ‘vain’ 11-12h/vrk.
Kokeiltuani kaikkea mahdollista tuloksetta (en tosin sitä huudattamisunikoulua, koska minusta se on perverssi. lapsihan kommunikoi huutamalla ja jos se huutaa niin sillä on asiaa. en minäkään halua että minulle ei vastata varsinkaan silloin kuin olen hädissäni! miksi pienen avuottoman lapsen pitäisi siis olla mielivaltamme uhrina? siksikö että me olemme aikuisia, meillä on valta ja meitä sattuu kyllästyttämään?) päädyin uskomaan joidenkin neurologien esittämään teoriaan, jo0nka mukaan joidenkin lasten elimistö on valmis nukkumaan vasta 1,5-2v. Siihen asti niiden aivojen välittäjäaineet antavat virheellisesti kesken nukkumisen ärsykkeitä, joiden mukaan pitää herätä.
mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. kamalimman ajan yli delvisin meditoimalla päiväsaikaan sen ensimmäisen 20min unen ajan, siinä kun pääsee kuitenkin syvään lepotilaan. ja käymällä paljon erilaisissa perhekerhoissa niin että sai jotain muuta ajateltavaa kuin väsymys.
3.
elanor | heinäkuu 14, 2007 at 11:01 ap
Tuttuja juttuja. Mutta siis jestas. Jos meillä nukuttais yhdeksään asti aamulla, niin oisinpas kyllä ikionnellinen. Meillä herätään huonoina aamuina kuudelta, hyvinä puoli kahdeksalta. Ja uni tulee illalla keskimäärin klo 22. Heräilyä on meilläkin, en ees oikein tiedä kuinka usein ku en jaksaisi katsoa kelloa joka kerta (se vaan masentaa..)
Onneks sitten tissi tainnuttaa kuitenkin unten maille varsin nopeasti. Ja samaten se tahtoo olla sitä yhtä unisykliä ja sit herätys, varsinkin päivisin.
Kyl se siitä.
4.
kukannuppu | heinäkuu 21, 2007 at 12:44 ip
Tiitu, on lohduttavaa tietää että äiteet selviävät tästä. Välillä kun epäilen sitä rankasti. Nyt olen saanut nukkua kolme yötä paremmin, niin elämä näyttää kummasti kivemmalle. Kyllä uni on kummallisen tarpeellinen asia. Nälkääkin sietää varmaan paremmin.
Elanor, meilläkin oltiin aikaisemmin aamukukkujia.
Mieheni heräsi ennen kesälomaansa päivittäin seitsemältä, ja vaikka hän jätti makuuhuoneemme mahdollisimman hiljaisesti ja eleettömästi ja vaikka minä jäinkin vielä koisaamaan, Pöpö tuntui aina havahtuvan liikkeeseen ja heräsi noin varttitunnin päästä eikä nukahtanut uudelleen ennen kuin noin puolentoista tunnin päästä.
Mutta kesäloman ensimmäisestä aamusta alkaen poika on vedellyt hirsiä vähintään kahdeksaan, usein jopa kymmeneen. Eli siis vähintään yhtä pitkään kuin mekin, joskus vielä jopa tunnin pitempään. Hmm. Jollakin kumman yliaistilla se tietää, montako henkeä on hereillä.