Faktaa

Vielä paluu tuohon vanhaan närästysasiaan. Mullahan oli viimeiset neljä raskauskuukautta aika mahoton närästys, ja söin siihen sitten sekä vatsahappoja laimentavia että ruokatorvea tulppaavia lääkkeitä. Monet ennustivat närästyksestä kuultuaan, että Pöpöllä on sitten syntyessään paljon tukkaa. En oikein koskaan käsittänyt, mihin tämä kaupunkitarina oikein perustuu – ajattelevatko jutun kertojat, että vauvan tukka se siellä kohdussa jotenkin äidin vatsanpohjaa pistelee, vai mitä?

No, tänään olin (!!) kampaajalla, (kiitos ystäväni avustuksen – Pöpöllä oli mukanaan yksityishoitaja, joka tosin pääsi yllättävän vähillä hoitotoimenpiteillä, sillä pikkuinen nukkui koko kaksituntisen kampaajareissun ajan) jossa luin johtavaa tieteellistä julkaisua, eli Eeva-lehteä, joka kertoi vanhan jutun raskausajan närästyksestä ja lapsen tukasta pitävän paikkaansa! No, “tutkimus” käsitti tosi pienen otoksen, jotakin kuutisenkymmentä naista, mutta tulos oli selvä: 28 kovasti närästyksestä kärsineestä naisesta selvästi 24 sai tuuheatukkaisen lapsen, ja vastaavasti noin 14 oireettomasta naisesta 10 sai kaljun tai tosi vähätukkaisen lapsen (en muista lukuja tarkalleen oikein, mutta suuntaus oli sama).

Ja selitys: nähtävästi sama hormoni, joka aiheuttaa vatsanportin sulkijalihaksen löystymisen, kiihdyttää sikiön hiusten kasvua.

Ja niinhän se meidän Pöpölläkin oli tuuhea tukka syntyessään. Synnytyksen tuoksinassa, sillä hetkellä, kun en enää jaksanut uskoa koko homman onnistumiseen, kätilö kurkkasi konepellin alle ja hihkaisi: tumma paksu tukka näkyy! Kuvittelin kätilön huijaavan. Mutta niin vain se tukka saatiin sieltä ulos.

Ja kuten monet lupasivat, närästys loppui hetikohta synnytyksen jälkeen. Ihan synnytyssaliin se ei jäänyt, vaan vielä kahdesti synnytyksen jälkeen otin lääkkeitä, mutta sitten vaivasta jo päästiin.