Jarrua!
huhtikuu 3, 2007
Juu, vaunuissahan on sellainen jarru. En ole oikein osannut vielä käyttää sitä, mutta perjantaisten kokemusten jälkeen lienee parempi naksauttaa se päälle jokaisen pysäyksen tullen.
Päiväkävelymme lomassa teimme pienen vierailukäynnin lähikulman leikkipuistoon. Juttelin pihalla leikkipuiston tädin kanssa ja hän lupasi jäädä katsomaan vaunuja siksi aikaa kun piipahtaisin tutkimassa, millaiset leikkipuiston sisätilat ovat. Juu, näppärästi päästin vaunujen aisasta irti ja käännyin ovea kohti. Samassa täti jo nappasi ohitse kiitävistä vaunuista kiinni ja hihkui, että jarru unohtui. Olo oli kuin piilokamerassa. Kalteva piha…
No, leikkipuistoon tutustumisen jälkeen köpöttelimme kotiin. Jätin Pöpön jatkamaan päikkäreitään vaunuihin terassillemme keittiön ikkunan alle. Istuuduin keittiön pöydän ääreen – selin ikkunaan. Lueskelin lehteä ja olkkarin ikkunan kautta näin töistään palaavan Miehen juoksevan kotiovelle ja kiiruhtavan suoraan vaunuille. “Tuoreen isän innokkuudella,” ajattelin. Hetken kuluttua Mies rynnisti sisään Pöpö käsivarrellaan ja selitti kiukustuneena, että vaunut olivat nokallaan pihanurmellamme. Nähtävästi äkillinen koppaan osunut tuulentuiverrus oli työntänyt jarruttomat vaunut terassilta alas nurmikolle. Apuun tullut isäparka oli luullut vaunuja tyhjiksi ja kauhistui löytäessään lapsen niiden sisästä. Vaikka tilanne näytti kamalalle, Pöpö oli kuitenkin tömpsäyksestä täysin tietämättön ja jatkoi tyytyväisenä uniaan.
Tänään sitten poljinkin jarrua ihan toiseen malliin.
6 Comments Add your own
Leave a Comment
Some HTML allowed:
<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <pre> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>
Trackback this post | Subscribe to the comments via RSS Feed
1.
mona | huhtikuu 3, 2007 at 1:04 ip
Ihanaa, kun kerrot näin avoimesti kaikesta, kommelluksistakin. Olet suosikkivertaistukeni.
2.
ikuinen | huhtikuu 3, 2007 at 4:11 ip
Hih, minua melkeinpä nauratti kun kuvittelin tilanteet, vaikka ne eivät varmasti sielläpäin naurattaneetkaan. Mutta, ihana blogi sinulla, luin jo odotusajan blogiasi silloin. Olen fani
3.
Evelin | huhtikuu 3, 2007 at 7:20 ip
Voi, melkein pääsi naurattaamaan, mutta onneksi ei kuitenkaan käynyt kenellekään mitään. =) Ihanan avoimesti kirjoitat ja kerrot arjen kommelluksista, ilman pahempaa sensuuria. =)
4.
kiltti. | huhtikuu 4, 2007 at 8:54 ip
Lohduttaako yhtään kuulla että joku nimeltämainitsematon kolmen lapsen äiti toissapäivänä ihaili ikkunan läpi kuinka tuuli otti ja tuuppasi vaunut toiseen päähän terassia ihan tuosta vain…
Jarrut on meidänkin kärryissä, mutta eihän niitä aina muista.
PS: Ihanat värit!
5.
kukannuppu | huhtikuu 5, 2007 at 11:19 ap
Kiitos kommenteistanne” Anonyymilla blogilla on puolensa, tänne voi kirjoittaa nekin asiat joita ei Pöpöläisen isovanhemmille uskalla paljastaa…
Tänään tuuleekin niin kovasti etten uskalla todellakaan viedä vaunuja terassille. Pysyisivät paikoillaan vain terassiin pultattuina. Niinpä meillä nukutaan taas kantoliinapäikkäreitä. Tässä huonono puolena on se, että en pääse suihkuun. On siis haistava siihen asti, kun Mies tulee töistä kotiin
6.
hna | huhtikuu 6, 2007 at 6:09 ap
Näkisin itseni ihan vastaavassa tilanteessa. Mutta siis eikö Mies antanut yhtään hudaa, siis sättinyt? En edes viitsi ajatella millaiseen itse joutuisin. Saati jos isäni vielä saisi tietää. Plus lisäksi tippuisi joku ajastaiäisyyteen fantsu lempinimi, kuten Jarrunainen tmv.
Onneksi siis on ihan normaalia, ettei kaikkea voi osata ja tajuta heti tai muistaa aina.