Navan irrotusta

On vaan se uusi ihminen niin pieni! Kokemattomana vauvankäsittelijänä jännitän Pöpön nostamista ja kääntelyä etenkin pestessä ja pukiessa. Mielessäni vilistää kauhukuvia, jossa poikaraukan pää retkahtaa kohtalokkaasti, silmät pullistuvat ulospäin ja lasittuvat ja lapsesta kuuluu viimeinen pihahdus. Tai että nuttua ujuttaessani käännän kättä himpun verran väärään suuntaan, kuuluu rusahdus ja vauvaa nostaessani pieni käsi tipahtaa hihasta pois. 

Maanantaina Mies lähti hakemaan autoa huollosta. Tuli vaippojen vaihtamisen aika ja aralla mielellä tartuin välttelemääni hommaan – meillä kun ollaan tähän asti pystytty jakamaan nämä perusduunit siten, että mulla on ruokintavastuu ja Miehellä puhtaanapitovastuu. Vauvan käsittelyäni hankaloittaa myös raskauden viimeisinä viikkoina oikeaan käteeni ilmestynyt hermopinne, jonka vuoksi sormeni ovat tunnottomat ja käden käyttö hiukan hakusassa.

No, pääsimme lavuaarin ääreen ja kääntelin Pöpöä parempaan asentoon sylissäni. Hinkkasin kai lasta omaa vatsaani vasten yhden kerran liikaa, sillä lapsesta tipahti jotakin. Pöpön suusta pääsi välittömästi hirveä raastava itku. Lattialla killotti puoliksi kuivunut napa. Siinä, missä napa oli ollut, oli monta senttiä syvälle näyttävä verinen ja musta aukko. Olin saada p****halvauksen. Olen vahingossa repinyt lapseltani navan irti ennen aikojaan! Nyt sillä on reikä suolistossa! Se saa jonkun bakteeritartunnan ja kuolee suolenulostyöntymiseen! Ja koko ajan ilmassa kaikuu paniikinomainen vauvanitku.

Äiti minussa ei osaa tehdä kuin yhden asian. Kaappasin lapsen kainalooni ja juoksin sängylle tarjotakseni lapselleni sitä yhtä maailman parasta asiaa, rintaa. Ajattelin että jospa vaikka se toimisi kipulääkkeenä. No, koska sankarilla ei tässä vaiheessa ollut minkään valtakunnan housuja jalassa, olimme kohta molemmat kirkkaankeltaisessa maitokakassa.  Mutta vauvan itku laantui ja minun sydämenlyöntinikin tasaantuivat.

Tässä vaiheessa mies tuli kotiin puolen tunnin reissultaan. Itku kurkussa selitin, mitä on tapahtunut. Mies kurkistaa, miltä napa näyttää ja kertoo, että vereslihaista aluetta ei ole kuin ihan vähän.  Että ei sieltä ole suoraa avointa yhteyttä Pöpön sisälmyksiin. Että napa olisi irronnut hetkellä millä hyvänsä. Että kaikki on hyvin. Lopuksi Mies uskaltaa jo vitsailla, että pitäisikö tarkistaa Pöpön varpaat ja sormetkin, että kaikki ovat varmasti tallella, kun tuosta äidin hoidosta ei koskaan oikein tiedä.